Ehkä tämä kuvaa parhaiten kulunutta opetusharjoitteluvuotta. :)
perjantai 15. toukokuuta 2009
torstai 14. toukokuuta 2009
Mikään ei ole niin viisas kuin IS:n persoonallisuustesti
Ja tässä tulokset allekirjoittaneen osalta:
Tutori
Kuvaus:
Idearikas harmonisoija, joka työskentelee mielellään ihmisten parissa. Luonteeltaan hän on säntillinen, itsepäinen, tunnollinen, ilmaisukykyinen sekä utelias uusien ideoiden ja mahdollisuuksien suhteen.
Vahvuudet
- Tasa-arvoinen
- Luotettava
- Yhteistyökykyinen, avoin
- Käsitteellinen
- Ystävällinen, huomaavainen
- Erilaisuuden hyväksyjä ja sillanrakentaja
- Sujuva
Kehittämiskohteet
- ihmisten parissa heidän asioista huolehtien on hyvä olla, mutta elämässä pitäisi olla aikaa myös itsellesi
- vaikka suuret linjat ovat mieleen, huolehdi myös jokapäiväisistä yksityiskohdista
- arvosi ovat lujat, siksi kaiva esiin puolueeton näkökanta
- tunne ja intuitio saattavat viedä mennessään, aseta siis tärkeysjärjestys ja pidä siitä kiinni
- vaikka arvosi rajoittavat, ole ennakkoluuloton ja kuuntele
Tyypilliset ammatit Suomessa:
1. Toimittaja, taitelija tms.
2. Tietotekniikkajohtaja
3. Johdon sihteeri tai osastosihteeri
4. Sairaanhoitaja
5. Ravintola- tai suurtaloustyöntekijä
6. Koulutuspäällikkö, -suunnittelija tms.
7. Arkkitehti- tai muu rakennusalan erityisasiantuntija
8. Lastentarhanopettaja
9. Pappi tai muu seurakunnan työntekijä
10. Lentoemäntä tai purseri
11. Sosiaalialan asiantuntija
12. Taideteollisuuden työntekijä
13. Osastonhoitaja tai ylihoitaja
14. Muun alan erityisasiantuntija
15. Opetusalan johtaja tai rehtori
Tutori
Kuvaus:
Idearikas harmonisoija, joka työskentelee mielellään ihmisten parissa. Luonteeltaan hän on säntillinen, itsepäinen, tunnollinen, ilmaisukykyinen sekä utelias uusien ideoiden ja mahdollisuuksien suhteen.
Vahvuudet
- Tasa-arvoinen
- Luotettava
- Yhteistyökykyinen, avoin
- Käsitteellinen
- Ystävällinen, huomaavainen
- Erilaisuuden hyväksyjä ja sillanrakentaja
- Sujuva
Kehittämiskohteet
- ihmisten parissa heidän asioista huolehtien on hyvä olla, mutta elämässä pitäisi olla aikaa myös itsellesi
- vaikka suuret linjat ovat mieleen, huolehdi myös jokapäiväisistä yksityiskohdista
- arvosi ovat lujat, siksi kaiva esiin puolueeton näkökanta
- tunne ja intuitio saattavat viedä mennessään, aseta siis tärkeysjärjestys ja pidä siitä kiinni
- vaikka arvosi rajoittavat, ole ennakkoluuloton ja kuuntele
Tyypilliset ammatit Suomessa:
1. Toimittaja, taitelija tms.
2. Tietotekniikkajohtaja
3. Johdon sihteeri tai osastosihteeri
4. Sairaanhoitaja
5. Ravintola- tai suurtaloustyöntekijä
6. Koulutuspäällikkö, -suunnittelija tms.
7. Arkkitehti- tai muu rakennusalan erityisasiantuntija
8. Lastentarhanopettaja
9. Pappi tai muu seurakunnan työntekijä
10. Lentoemäntä tai purseri
11. Sosiaalialan asiantuntija
12. Taideteollisuuden työntekijä
13. Osastonhoitaja tai ylihoitaja
14. Muun alan erityisasiantuntija
15. Opetusalan johtaja tai rehtori
keskiviikko 6. toukokuuta 2009
Elä sano mua rehtoriks... vielä
Terveisiä töistä. Tiedättekö, mikä on paras havainto, kun on ollut töissä kaksi tuntia? On enää kaks tuntia jäljellä neljän tunnin työvuorosta. (No nyt on vielä 3,5 tuntia, mutta kai sitä saa herkutella asialla.)
Tänään oli rehtori-instituutin pääsykoehaastattelu! Hain tuossa maaliskuussa tekemään rehtoriopintoja sivuaineena, mun hakemus meni läpi, ja pääsin haastatteluvaiheeseen. Kyselivät kyllä todella pahoja kysymyksiä, vaikka ihan järkevistä asioista kyselivätkin. Olisin voinut valmistautua paljon paremmin kyllä, mutta toisaalta olin rehellisesti oma itseni siinä tilanteessa, kun en hionut liikaa kuvioita ennakkoon. Kahden viikon päästä passaa sitten tuloksia odotella... :)
Sain lauantaiaamuyönä (ja) miehen kotiin, ihanaa! :) Kyllä 19 yötä oli ihan mielettömän pitkä aika, tuntuu vieläkin vähän kummalta, että se on vihdoin ohi! Sunnuntaina aloiteltiin remonttia uudessa asunnossa ja eilen jatkettiin tapettiepisodilla eli niiden kirottujen paperipalojen poistolla. Tunnelma oli suoraan Pasilasta:
Kari (irrottaa isoja palstoja helposti kerralla): Tapetti, se on jännä, rauhallisesti ottaen, hyvin kostutettuna irti lähtee, jännä, se on kuin nainen, kosteana helppo...
Heli (repii malttamattomana pieniä paloja irti): JUMALAUTA! Ei ole hyvä tämä tapetti, ei olleet ennen tapetit tällaisia, oli seinät lautaa ja lattiat betonia, ei ollut paperiseiniä, JUMA...!
Että sellaista. :D
Tämä opetusharjoittelublogi muuten loppuu pian. Ajattelin lisäillä tänne vielä joitain kokemuksiani Bolognasta ja ansiokansiostani (opeportfolio)sekä rehtoriopintojen tuloksista, mutta sen jälkeen vaihtuu kesäploki samaan osoitteeseen. :)
Tänään oli rehtori-instituutin pääsykoehaastattelu! Hain tuossa maaliskuussa tekemään rehtoriopintoja sivuaineena, mun hakemus meni läpi, ja pääsin haastatteluvaiheeseen. Kyselivät kyllä todella pahoja kysymyksiä, vaikka ihan järkevistä asioista kyselivätkin. Olisin voinut valmistautua paljon paremmin kyllä, mutta toisaalta olin rehellisesti oma itseni siinä tilanteessa, kun en hionut liikaa kuvioita ennakkoon. Kahden viikon päästä passaa sitten tuloksia odotella... :)
Sain lauantaiaamuyönä (ja) miehen kotiin, ihanaa! :) Kyllä 19 yötä oli ihan mielettömän pitkä aika, tuntuu vieläkin vähän kummalta, että se on vihdoin ohi! Sunnuntaina aloiteltiin remonttia uudessa asunnossa ja eilen jatkettiin tapettiepisodilla eli niiden kirottujen paperipalojen poistolla. Tunnelma oli suoraan Pasilasta:
Kari (irrottaa isoja palstoja helposti kerralla): Tapetti, se on jännä, rauhallisesti ottaen, hyvin kostutettuna irti lähtee, jännä, se on kuin nainen, kosteana helppo...
Heli (repii malttamattomana pieniä paloja irti): JUMALAUTA! Ei ole hyvä tämä tapetti, ei olleet ennen tapetit tällaisia, oli seinät lautaa ja lattiat betonia, ei ollut paperiseiniä, JUMA...!
Että sellaista. :D
Tämä opetusharjoittelublogi muuten loppuu pian. Ajattelin lisäillä tänne vielä joitain kokemuksiani Bolognasta ja ansiokansiostani (opeportfolio)sekä rehtoriopintojen tuloksista, mutta sen jälkeen vaihtuu kesäploki samaan osoitteeseen. :)
maanantai 27. huhtikuuta 2009
Ikävä!!
Ei oo muuten yhtään mukavaa, kun on nukkunut jo 15 yötä itsekseen. Vielä olisi neljä jäljellä, ja sitten saa olla taas yhdessä kullan kanssa. <3
Aikamoista risteilyä
Palasin eilen Suomeen matkustettuani 12 tuntia Bolognasta - ja valvottuani 36 tuntia putkeen. Onneksi Antti oli matkaseurana, niin pystyimme sentään toisillemme tilittämään kärsimätöntä fiilistä. Italian turvatarkastus oli elämäni erikoisin: portin sisäpuolella seisova virkailija kyseli minulta, pidänkö italialaisista miehistä, ja ilmoitti, että yksi hänen kollegansa (joka istui läpivalaisunäyttöä katselemassa) on "for sale". Oli söötti, mutta en ostanut. :D Kaikki matkustusaikataulut menivät ihan nappiin - lentokin oli jopa 20 minuuttia etuajassa Tampereella!
Otin kyllä ihan karun paluun arkeenkin, olin jo tänään töissä. Luulin, että on luentokin, mutta onneksi olin katsonut väärin! :) Jatkan siis arkeutumistani täyttä vauhtia, tänään on luvassa vielä punttia ja säbää, ja kissakin kusaisi just eteisen matolle, niin pääsi sen taas vaihteeksi kanssa pesemään.
Kissa muuten yritti lähtee vieraitten miesten matkaan äsken. Se karkasi rappukäytävään, kun tulin kotiin, ja loikki tiensä aina neloseen saakka... Olin lähdössä hakemaan sitä, mutta joku yläkerran poika ehtikin tuoda sen alas. Sellainen mirri se.
Tämän kaiken lisäksi vähän jänskättää jo ensi viikko: pääsin rehtori-instituutin sivuainehaussa hakemukseni perusteella haastatteluvaiheeseen! Sitä ennen pitäis palauttaa vielä essee oppilaitoksen kehittämisen haasteita. Se toimii pohjana haastattelulle, joten joutuu kyllä oikeasti ajatuksella kirjoittamaan. :D Tein sen jo lähestulkoon valmiiksi, ois tarkoitus viimeistellä se tänään ennen Suomen peliä...
JYPin bileitä en tosiaan ehtinyt henkilökohtaisesti juhlistaa Nykäskylässä, mutta jospa sit vaikka Suomen maailmanmestaruuden aikaan ois nyt toukokuussa paikalla. ;)
Otin kyllä ihan karun paluun arkeenkin, olin jo tänään töissä. Luulin, että on luentokin, mutta onneksi olin katsonut väärin! :) Jatkan siis arkeutumistani täyttä vauhtia, tänään on luvassa vielä punttia ja säbää, ja kissakin kusaisi just eteisen matolle, niin pääsi sen taas vaihteeksi kanssa pesemään.
Kissa muuten yritti lähtee vieraitten miesten matkaan äsken. Se karkasi rappukäytävään, kun tulin kotiin, ja loikki tiensä aina neloseen saakka... Olin lähdössä hakemaan sitä, mutta joku yläkerran poika ehtikin tuoda sen alas. Sellainen mirri se.
Tämän kaiken lisäksi vähän jänskättää jo ensi viikko: pääsin rehtori-instituutin sivuainehaussa hakemukseni perusteella haastatteluvaiheeseen! Sitä ennen pitäis palauttaa vielä essee oppilaitoksen kehittämisen haasteita. Se toimii pohjana haastattelulle, joten joutuu kyllä oikeasti ajatuksella kirjoittamaan. :D Tein sen jo lähestulkoon valmiiksi, ois tarkoitus viimeistellä se tänään ennen Suomen peliä...
JYPin bileitä en tosiaan ehtinyt henkilökohtaisesti juhlistaa Nykäskylässä, mutta jospa sit vaikka Suomen maailmanmestaruuden aikaan ois nyt toukokuussa paikalla. ;)
torstai 23. huhtikuuta 2009
Aurinkoa ja... verta
Olihan taas kerrassaan päivä. Kävimme aamulla virkistävällä lenkillä joen rannassa kiviä heittelemässä, oli mahtavan aurinkoinen alku päivälle! Lenkin jälkeen lähdettiin Castelvetroon käymään toisella hotellilla ja pienellä turistikierroksella. Castelvetron linna oli kyllä näkemisen arvoinen, pitää laitella myöhemmin Naamakirjaan kuvia. :)
Lounas oli Patrician luona, tarjolla oli todella maukasta kesäkurpitsapaistosta, pasta carbonaraa ja Patin tekemää leipää - lambruscoa unohtamatta. ;) Aamupäivään siis riitti tekemistä, mutta iltapäivä se vasta raskaalta tuntui...
Kun lähdimme Patrician luota ja olimme Castelvetron keskustassa matkalla takaisin Vignolaan, joku tollo ajoi jalankulkijan päälle suojatiellä. Menimme ensimmäisinä auttamaan Hellun kanssa, tuli tosi pahat jäljet törmäyksessä olleelle tytölle kasvoihin... :( Se on kyllä ihme, miten ihmiset jaksaa vaan pällistellä eikä kukaan oikeasti tee mitään. Joku sai onneksi lopulta soitettua ambulanssin ja toinen toi kaupastaan vettä ja paperia, että saimme pyyhittyä veret tytön kasvoilta. Vaikka isku oli ollut kova, niin onneksi onnettomuuden uhri pysyi koko ajan tajuissaan. Pidettiin huolta tytöstä siinä se vajaa vartti ennen kuin ambulanssi vihdoin tuli.
Juuri pari minuuttia ennen ambulanssin saapumista tuli kyllä varsinainen arjen sankari paikalle... Joku maalari, jolla oli paskaiset haalarit päällä. Tämä herra tonki takakontistaan ihan aavistuksen nuhruisen ensiapulaukun, veti kumihanskat käteen, työnsi meidät pois siitä auttamasta ja länttäsi jonkin kuivan siteen tytön naamalle! Itselläni on ollut samanlainen haava silmäkulmassa (tosin omani oli moninkertaisesti pienempi), ja tiiän sen verran ensiavusta, että se haava täytyy pitää kosteana ja puristaa haavan reunoja yhteen, jotta sen voi myöhemmin tikata nätisti... Mutta katin kontit, tämä "lääkäri" selvästi tiesi paremmin. Onneksi ambulanssi tosiaan tulikin sitten jo pian, ja me pääsimme jatkamaan matkaa. Oli aika vetelä olo tuon hässäkän jälkeen.
Lounas oli Patrician luona, tarjolla oli todella maukasta kesäkurpitsapaistosta, pasta carbonaraa ja Patin tekemää leipää - lambruscoa unohtamatta. ;) Aamupäivään siis riitti tekemistä, mutta iltapäivä se vasta raskaalta tuntui...
Kun lähdimme Patrician luota ja olimme Castelvetron keskustassa matkalla takaisin Vignolaan, joku tollo ajoi jalankulkijan päälle suojatiellä. Menimme ensimmäisinä auttamaan Hellun kanssa, tuli tosi pahat jäljet törmäyksessä olleelle tytölle kasvoihin... :( Se on kyllä ihme, miten ihmiset jaksaa vaan pällistellä eikä kukaan oikeasti tee mitään. Joku sai onneksi lopulta soitettua ambulanssin ja toinen toi kaupastaan vettä ja paperia, että saimme pyyhittyä veret tytön kasvoilta. Vaikka isku oli ollut kova, niin onneksi onnettomuuden uhri pysyi koko ajan tajuissaan. Pidettiin huolta tytöstä siinä se vajaa vartti ennen kuin ambulanssi vihdoin tuli.
Juuri pari minuuttia ennen ambulanssin saapumista tuli kyllä varsinainen arjen sankari paikalle... Joku maalari, jolla oli paskaiset haalarit päällä. Tämä herra tonki takakontistaan ihan aavistuksen nuhruisen ensiapulaukun, veti kumihanskat käteen, työnsi meidät pois siitä auttamasta ja länttäsi jonkin kuivan siteen tytön naamalle! Itselläni on ollut samanlainen haava silmäkulmassa (tosin omani oli moninkertaisesti pienempi), ja tiiän sen verran ensiavusta, että se haava täytyy pitää kosteana ja puristaa haavan reunoja yhteen, jotta sen voi myöhemmin tikata nätisti... Mutta katin kontit, tämä "lääkäri" selvästi tiesi paremmin. Onneksi ambulanssi tosiaan tulikin sitten jo pian, ja me pääsimme jatkamaan matkaa. Oli aika vetelä olo tuon hässäkän jälkeen.
keskiviikko 22. huhtikuuta 2009
Yleistä jupinaa Italialasta :)
Päätin nyt ottaa tällaisen kunnon stereotypioita kehittävän kirjoituksen tähän väliin. Tässä siis vähän vertailua Suomen ja Italian välillä.
Jos nainen liikkuu julkisella paikalla, hän on yleistä riistaa. Viheltelyt ja bellabella-huudot ovat arkipäivää. Donnia saa myös tuijottaa vapaasti vaikka useita minuutteja, jos siltä tuntuu. Jostain kumman syystä kuitenkaan edes italialaiset naiset eivät näytä siitä kauhean paljon perustavan. :P Lisäksi täällä Vignolan pikkukylässä asemalle tepastellessa joillakin vastakkaisen sukupuolen edustajilla on tapana oikein hidastaa autollaan tullessaan kohdalle - ja tuijottaa tietysti antaumuksella. Eilen, kun oli tosi sateinen päivä, sanoin Hellulle, että pari lausetta haluaisin oppia italiaksi: "V*ttuako vahtaat, ota minut kyytiin ja heitä asemalle, äläkä pällistele siinä, m*lkku." Ei ehkä kuitenkaan käytännössä ilkeis, mutta eilen tuntui juuri tuolta, kun tepastelin kipeenä kolmen kilsan matkan asemalle.
Toinen on tää jo suht tunnettu italialainen "ajoissa". Sovi joku meno kymmeneltä, se tapahtuu aikaisintaan puoli yhdeltätoista. Tästä tuskin tarvitsee enempää paasata, koska normaalisti ajoissa olevat ihmiset tietävät, kuinka myöhässäolo vetää hittimittarin punaiselle.
Kolmas asia on kirottu luottokortin käyttö (tai lähinnä käytön mahdottomuus). Ehkä kolmasosa automaateista antaa rahaa ulkomaisella kortilla, se on vähän stressaavaa. Toisekseen kaupat yms. hyväksyvät todella nihkeästi luottokortin. Esimerkiksi tänään jäi puolet ostoksista kauppaan, koska kortti ei käynyt. Luonnollisesti oli vielä tosi kiire asemalle, ja siinä sitten sai arpoa, mitä jättää ostoksista pois. Onneksi Hellu oli niin kultainen, että oli asemalla vastassa suklaapalojen ja banaanin kanssa, etten ihan kupsahtanut. :)
Neljäntenä on ihmisten kykenemättömyys väistää esim. kadulla. En ymmärrä, miten nämä ihmiset pääsevät eteenpäin ylipäänsä, koska kukaan ei suostu väistämään suunnilleen ketään. Outoa suomalaiselle, sillä mehän suunnilleen vaihdetaan puolta, jos joku näyttää olevan tulossa vastaan. Mukavaa on tosin, että Bolognan keskustaa on pyritty rauhoittamaan autoilta. Siellä saa ajella vain erillisen luvan kanssa.
Hirveää narinaa, eikö? Alla on sitten hyviä puolia:
Ihmiset ovat todella ystävällisiä. Esimerkiksi Ranskassa ihmiset olivat aika töksäyksiä minun mielestä eivätkä lainkaan palvelualttiita. Täällä asia on toisin. Vaikka emme puhuisi mitään samaa kieltä, asia saadaan jollain tavalla hoidettua. Yleensä ymmärrän hiukan italiasta, mitä minulle puhutaan ja vastailen sitten englanniksi. Mutta tosiaan, oikein mainiota palvelua olen saanut kaupoissa ja myös esimerkiksi opiskelijat ovat todella kohteliaita ja hymyileväisiä minulle.
Paikkanahan tämä on aivan mahtava. Nytkin keli ja vehreys on samaa tasoa kuin Suomessa ehkä noin puolentoista kuukauden kuluttua. Mikään ei oo parempaa vuodenajoista kuin aikainen kevät! <3 Pitää kyllä laittaa Naamakirjaan parit kuvat Italian huhtikuusta. :)
Ruokaa ja juomaa haluan myös eritellä vähän. Se on fakta, että molemmat ovat täällä hyviä. Ja mielestäni ruoka ruokakaupassa on edullista! Esimerkiksi 1,5 litran vissypullo on 0,40 euroa, joten täällä en minäkään joutuisi ihan vararikkoon vissyineni. ;) Ja toki viini on edullista, oon täällä semmosia neljän euron pulloja ostellut. Jopa Gancia Asti -skumppaa on noin edullisesti tarjolla. Lisäksi parmigiano reggiano (eli parmesan erään pohjoisemman kansan nimittämänä) on suht edullista ja samoin kuin ilmakuivatun kinkun kaikki eri versiot. :) Ja oliiveja, niitä piisaa, mmm! Olen kateellinen Jyrki Sukulan viinitilalle, minäkin haluan.
Ja yks asia täällä on sellainen, mikä kyllä Suomessa hiertää aina välillä: täällä on junat minun käsityksen ja kokemuksen mukaan lähes sataprosenttisesti ajoissa. En oo vielä kertaakaan nähnyt myöhästymisilmoituksia asemalla. Kelmejä nuo italiaanot, kun möivät meille Pendolinonsa.
Mainittakoon vikana hienoutena aperitivo/aperativo-käytäntö: useissa baareissa alkaa illalla kuuden, seitsemän maissa alkupalatarjoilu. Yleensä alkupalapaketti maksaa noin 5-7 euroa, ja siihen sisältyy drinkki tai olut ja sitten kylmä buffet eli salaatteja, leipiä yms.. Ollaan käyty paristi Bolognassa Bounty-nimisessä ristopubissa syömässä tuo setti, eikä illallista oo sen perään kyllä enää jaksanut. Aperitivon tarkoitus on siis olla alkupalana varsinaiselle illalliselle, mutta itse ainakin vierastan vähän tätä 3-4 eri ruokalajin illalliskokonaisuutta. Edullinen setti!
Jos nainen liikkuu julkisella paikalla, hän on yleistä riistaa. Viheltelyt ja bellabella-huudot ovat arkipäivää. Donnia saa myös tuijottaa vapaasti vaikka useita minuutteja, jos siltä tuntuu. Jostain kumman syystä kuitenkaan edes italialaiset naiset eivät näytä siitä kauhean paljon perustavan. :P Lisäksi täällä Vignolan pikkukylässä asemalle tepastellessa joillakin vastakkaisen sukupuolen edustajilla on tapana oikein hidastaa autollaan tullessaan kohdalle - ja tuijottaa tietysti antaumuksella. Eilen, kun oli tosi sateinen päivä, sanoin Hellulle, että pari lausetta haluaisin oppia italiaksi: "V*ttuako vahtaat, ota minut kyytiin ja heitä asemalle, äläkä pällistele siinä, m*lkku." Ei ehkä kuitenkaan käytännössä ilkeis, mutta eilen tuntui juuri tuolta, kun tepastelin kipeenä kolmen kilsan matkan asemalle.
Toinen on tää jo suht tunnettu italialainen "ajoissa". Sovi joku meno kymmeneltä, se tapahtuu aikaisintaan puoli yhdeltätoista. Tästä tuskin tarvitsee enempää paasata, koska normaalisti ajoissa olevat ihmiset tietävät, kuinka myöhässäolo vetää hittimittarin punaiselle.
Kolmas asia on kirottu luottokortin käyttö (tai lähinnä käytön mahdottomuus). Ehkä kolmasosa automaateista antaa rahaa ulkomaisella kortilla, se on vähän stressaavaa. Toisekseen kaupat yms. hyväksyvät todella nihkeästi luottokortin. Esimerkiksi tänään jäi puolet ostoksista kauppaan, koska kortti ei käynyt. Luonnollisesti oli vielä tosi kiire asemalle, ja siinä sitten sai arpoa, mitä jättää ostoksista pois. Onneksi Hellu oli niin kultainen, että oli asemalla vastassa suklaapalojen ja banaanin kanssa, etten ihan kupsahtanut. :)
Neljäntenä on ihmisten kykenemättömyys väistää esim. kadulla. En ymmärrä, miten nämä ihmiset pääsevät eteenpäin ylipäänsä, koska kukaan ei suostu väistämään suunnilleen ketään. Outoa suomalaiselle, sillä mehän suunnilleen vaihdetaan puolta, jos joku näyttää olevan tulossa vastaan. Mukavaa on tosin, että Bolognan keskustaa on pyritty rauhoittamaan autoilta. Siellä saa ajella vain erillisen luvan kanssa.
Hirveää narinaa, eikö? Alla on sitten hyviä puolia:
Ihmiset ovat todella ystävällisiä. Esimerkiksi Ranskassa ihmiset olivat aika töksäyksiä minun mielestä eivätkä lainkaan palvelualttiita. Täällä asia on toisin. Vaikka emme puhuisi mitään samaa kieltä, asia saadaan jollain tavalla hoidettua. Yleensä ymmärrän hiukan italiasta, mitä minulle puhutaan ja vastailen sitten englanniksi. Mutta tosiaan, oikein mainiota palvelua olen saanut kaupoissa ja myös esimerkiksi opiskelijat ovat todella kohteliaita ja hymyileväisiä minulle.
Paikkanahan tämä on aivan mahtava. Nytkin keli ja vehreys on samaa tasoa kuin Suomessa ehkä noin puolentoista kuukauden kuluttua. Mikään ei oo parempaa vuodenajoista kuin aikainen kevät! <3 Pitää kyllä laittaa Naamakirjaan parit kuvat Italian huhtikuusta. :)
Ruokaa ja juomaa haluan myös eritellä vähän. Se on fakta, että molemmat ovat täällä hyviä. Ja mielestäni ruoka ruokakaupassa on edullista! Esimerkiksi 1,5 litran vissypullo on 0,40 euroa, joten täällä en minäkään joutuisi ihan vararikkoon vissyineni. ;) Ja toki viini on edullista, oon täällä semmosia neljän euron pulloja ostellut. Jopa Gancia Asti -skumppaa on noin edullisesti tarjolla. Lisäksi parmigiano reggiano (eli parmesan erään pohjoisemman kansan nimittämänä) on suht edullista ja samoin kuin ilmakuivatun kinkun kaikki eri versiot. :) Ja oliiveja, niitä piisaa, mmm! Olen kateellinen Jyrki Sukulan viinitilalle, minäkin haluan.
Ja yks asia täällä on sellainen, mikä kyllä Suomessa hiertää aina välillä: täällä on junat minun käsityksen ja kokemuksen mukaan lähes sataprosenttisesti ajoissa. En oo vielä kertaakaan nähnyt myöhästymisilmoituksia asemalla. Kelmejä nuo italiaanot, kun möivät meille Pendolinonsa.
Mainittakoon vikana hienoutena aperitivo/aperativo-käytäntö: useissa baareissa alkaa illalla kuuden, seitsemän maissa alkupalatarjoilu. Yleensä alkupalapaketti maksaa noin 5-7 euroa, ja siihen sisältyy drinkki tai olut ja sitten kylmä buffet eli salaatteja, leipiä yms.. Ollaan käyty paristi Bolognassa Bounty-nimisessä ristopubissa syömässä tuo setti, eikä illallista oo sen perään kyllä enää jaksanut. Aperitivon tarkoitus on siis olla alkupalana varsinaiselle illalliselle, mutta itse ainakin vierastan vähän tätä 3-4 eri ruokalajin illalliskokonaisuutta. Edullinen setti!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)