Parempaa aikaa

Yksi kauneimmista asioista, jonka olen koskaan kuullut minulle sanottavan:

"Kuulepas nyt kultaseni, sinä olet ihan jokaikisen päiväni juhlan aihe :)"

Burning desire to success

Innostuin viime yönä mietiskelemään(kin) taas kerran tulevaisuutta. On niin paljon kaikkia hienoja suunnitelmia taas rakenteilla, että ei paremmasta väliä. :) On tulossa sekä koulun puolesta reissua että vapaa-ajan matkaa, ja gradun teko alkaa pian kanssa. Jatko-opintoja ois myös kiva jo hahmotella...

Omaksi ja toisten piristykseksi otin tähän muutaman menestystä kuvailevan sitaatin:

People rarely succeed unless they have fun in what they are doing.
- Andrew Carnegie

Before anything else, preparation is the key to success.
- Alexander Graham Bell

Nature gave men two ends - one to sit on and one to think with. Ever since then man's success or failure has been dependent on the one he used most.
- George R. Kirkpatrick

Bolognaan!

Aivan supermahtavuutta, saan suorittaa viimeisen, erikoistavan osion harjoittelustani Italiassa, Bolognassa! Majoitun sinne Hellun tykö, joten lähinnä matkoista ja ruoista joutuu vain kustantamaan itse. :) Siellä pyörii kursseja suomen kielestä kolmelle eri tasolle ja lisäksi kirjallisuutta opetetaan myös pari tuntia viikossa, joten minun kuuden tunnin tehtävät koostuvat aika pitkälti samoista s2-hommista kuin tähänkin asti. Lähtö valkenee huhtikuun puolivälissä ja takaisin tulen viikonloppuna ennen vappua. Siihen aikaan keskilämpötila alkaa olla siellä jo likempänä 18 astetta. ;)

Sanen vai Saneen?

Eilisessä kokouksessa ilmeni, että jälleen kerran joku Ylen tyyppi oli jaksanut kiinnostua siitä, miksi taivutamme ainejärjestömme nimen "väärin". Kyllä, sane tarkoittaa myös erästä kielioppitermiä ja taipuu tässä käytössä muodossa sane-saneen, mutta meidän ainejärjestömme tapauksessa

a) kyseessä on erisnimi, jota aktiiviset käyttäjät voivat taivuttaa yhteisen päätöksen mukaisesti, kuten Satu voi päättää, sanotaanko häntä Saduksi vai Satuksi. Samoin Sade-niminen henkilö voi valita taivutusmuodon nimelleen itse, vaihtoehtoja on Sateen tai Saden.

b) Toimittaja ei ilmeisestikään tunne käsitettä frekvenssi. Monet suomen kielen sanat taipuvat itse asiassa ikään kuin väärin, mutta niitä käytetään hyväksyttyinä muotoina, sillä jokin taivutusmuoto on vaan frekvenssiltään laajempi kuin "oikea" muoto. Esimerkiksi Thaimaahan~Thaimaaseen on tulevaisuudessa tällainen, sillä siinä on jo nyt vahvasti horjuntaa.

Mutta oli kyllä huippua kokoustaa taas Sane(e)n kanssa. :) Tuli paljon ideoita, tuskin sain yölläkään unta, kun pyöri yykoot ja sanet vaan mielessä. Uusi InSanekin saadaan tässä keväällä tulille... :) Keksin jo useita jutunaiheita siihen, mutta eivät muistuneet enää aamulla mieleen, harmi.

Viikonloppuna vietin myös laatuaikaa: lähdimme Paukin tupareihin oman porukkamme voimalla. Talo oli aivan mahtava, tarjolla herkkuruokia ja paljussa oli taivaallista lillua tyttöjen kesken. Lisäksi herkkulakko ja tipaton piti! :) Kurkkubooli kyllä houkutteli ulkonäöllään, samoin kuin prinsessakakku. Onneksi hyvyyksien pariin pääsee sunnuntaina. Four days to go!

Uutiset ja mää

Jihuu, nyt toimii langaton netti myös yliopistolla! Kiitos siitä vain Kar...ille. ;) Mahtavaa, ei tarvitse enää juosta johonkin kälyiseen atk-luokkaan päästäkseen nettiin. Muutenkaan mulla ei ole oikeastaan mitään tiedostoja koulun tietokannassa, joten ei siitä datailusta yliopiston koneilta ole ollut oikein muuta iloa kuin Facebookissa käymisen osalta. :P

Mitähän muita uutisia... Ai niin, meidän katti sai nimen. Fiffe nimesi sen Helmi Molleri Naukusaukoksi! :D Aivan loistava nimi, sanon minä. Ainoa huono puoli on se, etten aina erota, kumpi meistä on kyseessä, kun Fifi huutaa "Hel(m)i". Kuulostaa perin samalta, joten paikalle pyyhältää aina sekä minä että kissa. Olemme käyttäneet Helmistä myös lempinimeä Ohjuskokeilu, sillä jokaiseen päivään kuuluu järjetöntä säntäilyä ympäri kämppää. Löytyy suihkupullolle paljon tekemistä... Ainakin pikku otus on kotiutunut täydellisesti. :)

Ja sitten päivän huonoihin uutisiin: herkkulakko jatkuu vielä 8,5 päivää. Pitäisiköhän pitää hiljainen hetki?

Lopuksi juttuja määstä eli minusta tai pikemminkin opinnoistani: jännittää entistä enemmän mennä maahanmuuttaja-opetusharjoitteluun, sillä ei ole mitenkään täyttä varmuutta, että opiskelijat ymmärtäisivät esimerkiksi minun ohjeistuksiani tai muita juttujani. Suomi toisena kielenä -tyylin opetuspuhetta pitäisi treenata. Ei voi käyttää kaikista kompleksisimpia... siis monimutkaisimpia... siis, niin, vaikeita sanoja. Ei tämä suomi niin helppoa ole!

Herkkulakon loppusuora

Oon ollut koko tammikuun tipattomalla ja herkkulakossa. Aika rankka pudotus syksyn rientojen jälkeen!

Tipaton tahtoo kariutua ainoastaan sosiaalisissa tilanteissa: "Hei, mä ostin bissee" "Hei, kai sä voit yhden juoda, vaikka oot tipattomalla?" Mutta kun ei ja kun en. Ei se mikään tipaton oo, jos juo 5 desiä siideriä edes kerran. Muuten kyllä tipaton on ollut suht helppo pitää, kun on pukannut kanssa niin kiirettä, ettei ole ehtinyt viihteelle lähtöjä paljon miettiä. Sain lisäksi vielä sellaisen kirjaprojektin tehtäväkseni, jonka parissa joudun vielä monta iltaa istumaan... Ehkä siihen sit helmikuussa kuluu siideriä :D

Herkkulakko on kyllä ollut tappavin, sitä olisi enää yhdeksän päivää jäljellä... Tuija oli ostanut mahtavat pullat tiistaiksi, mutta jouduin kieltäytymään, voih. Anski tarjosi äsken salmiakkia, mutta sitäkään ei saanut ottaa. Nyyh. Viikonloppuna on tulossa Paukin tuparit, joten taidan varustautua uskomattomalla hedelmä-vihannessatsilla (eli hevi-satsilla ;)) ja laittikokiksella. Sallin itselleni herkuista laittikokiksen, koska siinä ei oo kaloreita juurikaan.

Ja miksi sitten kiusata itseään näin? Siksi, että maistuu herkut taas paremmalta pienen tauon jälkeen. :)

Världens starkaste mormor

Tässä on mun idoli:

http://www.aftonbladet.se/webbtv/sport/article4208764.ab

Kuinka moni tekeekään 55 punnerrusta? En ainakaan minä... vielä. :D

Pitkäaikainen haavekin toteutui, pääsin ns. YK:n pääsihteeriksi eli Yhdistyneiden Kieltenlukijoiden puheenjohtajaksi. YK on siis muiden kielten laitoksen ainejärjestöjen kattojärjestö.

Jei!

Niin...

Miten sie oot niin onnellinen?

Miten mie oon näin onnellinen?

:)

Poltettu oranssi

Luin eilen illalla Eeva-Liisa Mannerin näytelmän Poltettu oranssi. Se sijoittuu 1910-luvulle, ja kertoo nahkatehtailija Kleinista ja tämän vaimosta, jotka pakottavat sulkeutuneen tyttärensä psykoterapiaan. Tytär on kahdestatoista lapsesta nuorin, viimeinen kotonaan asuva.

Näytelmä oli aika mielenkiintoinen, psykologinen tarina. Se on alun perin kirjoitettu 60-luvulla, jolloin myös Freudin psykoanalyysi oli psykologian kentällä behaviorismin haastaja.

Tytön isää kuvataan melkoiseksi lapatossuksi, joka on täysin vaimonsa varjossa. Rouva Klein on ylpeä ja narsistinen hahmo, jonka käytös on pitkälti johtanut tyttären sulkeutumiseen. Hänen äitinsä on tarmokas ja suorastaan alistav persoona, joka on ollut nuoruudessaan ehkä vielä neuroottisempi kuin tyttärensä.Tytär on pohdiskeleva, miesten kaltoin kohtelema olento. Yksi hänen skitsofreeninen oireensa on nähdä miehet päättöminä, sillä tyttären mukaan kasvot pitäisi peittää, koska silmistä ja ilmeistä hehkuu eniten ilkeys ihmisissä.

Vanhemmilleen tytär puhuu vain "siansaksaa", sillä hän ei edes halua heidän ymmärtävän hänen tilaansa. Tohtorille puolestaan tytär pystyy avautumaan hiljalleen tapaamisten myötä, mutta lähinnä siksi, että tohtori tuntee hullujen temput: hän esittää hullua, jotta saa kontaktin asiakkaaseensa.

Tarina päättyy siten, että tytär rakastuu tohtoriin oidipusmaisesti. Tohtori ei suostu enää hoitamaan tyttöä, ja tyttö otetaan sairaalaan sisään. Tohtorin mukaan siellä tyttö parantuu todennäköisemmin kuin kotonaan. Hän ilmoittaa suorasukaisesti rouva Kleinille, että rouva on tehnyt tolkuttomalla negatiivisuudellaan ja neuroottisuudellaan tyttärestä hullumpaakin hullumman.

Mun mielestä omalla tavallaan aika realistinen kuvaus. Jos lapsi on vähän muita erilaisempi, vanhemmat muuttuvat neuroottiseksi huolesta, ja lapsi muuttuu sitä mukaa entistä erilaisemmaksi. Itse en oo tietääkseni virallisia hullun kriteereitä koskaan täyttänyt, mutta välillä tuntui, että äiti oli huolissaan, kun pienenä tykkäsin olla ihan vaan paljon itekseni. Meidän Sumppi oli melko sosiaalinen, ja minä tulin vähän niin kuin perästä vaan. Muistan kerran sellaisen tapauksen, kun äiti oli ilmoittanut minut johonkin pikkujouluihin, jotta vähän sosiaalistuisin. Ne olivat ehkä yhdet elämäni tylsimmistä kekkereistä, koska en ollut tuolloin yhtä hyperaktiivinen ja puhelias kuin nykyään.

O tempora, o mores.

Motivaatio

Näin se ihmisen mieli muuttuu. Eilen oli niin nihkeä päivä töissä, että olisin silloin mieluummin (kuvaannollisesti) ampunut ihteeni jalkaan kuin tullut töihin tänään. Kuitenkin, kun pääsin illalla kotona rentoutumaan, tuli ihan eri fiilis, joka on jatkunut aina tähän aamuun saakka ja taitaa jatkua edelleen. :) Herääminen ei ollut se helpoin operaatio viiden päivän kahdeksaan menon jälkeen, mutta kun sai vaatteet päälle ja meikit naamaan, oli jo eri fiilis. Lähdin kaiken lisäksi ajoissa töihin, jotta ehdin nauttia auringonnoususta fillaroidessani Tourulaan. Voin kertoa, että Tourujoki oli aivan mahtavan näköinen, kun ensimmäiset valonsäteet osuivat kuuraisiin puihin. :)

Olen tehnyt tällä viikolla aivan hullun määrän hommia. Työtunteja tulee se 25 kpl, ja koulussakin olen ehtinyt istua useamman tunnin. Läppärin saaminen on mahdollistanut myös kaikkien kirjallisten töiden hoitamisen ajan tasalle. Ainoa moka tällä viikolla oli se, kun hoidin kiireessä asioita ja lähetin osoitteenmuutosta verottajalle: laitoin kirjekuoreen oman osoitteeni lähettäjän osoitteeksi, mutta olinkin unohtanut laittaa verotoimiston osoitteen siihen vastaanottajaksi. Eilen posti siis kantoi lähettämäni kirjeen minulle! :D

Laiskanlinnanneidon pienempi sisko tuli kylään katsomaan meidän uutta kissiä (jolla ei vieläkään ole nimeä). Todella hienoa kyllä nähdä Sanniakin. :) Toivottavasti tänään illalla vietettäisiin mukavaa aikaa yhdessä!

Kisuli on kotiutunut hyvin. Vielä se ei oikein naukumista hallitse, se todellakin sanoo pentumaisesti "miu". :) Ja tutkailu on kovaa, karvapallo kävi jo maistelemassa minun kaktusta, ja lisäksi hän oli päättäväisesti tepastellut Karpon kasvojen yli toissayönä tutkimusmatkallaan.

I can't wait for the weekend to begin...

Töissä, tänään ja huomenna. Mikä sen parempi tapa viettää perjantai-iltaa ja lauantaipäivää? :D

Tämä viikko on mennyt ihan mielettömän nopeasti, tosin paljon on ollut tapahtumiakin. Uusi kannettavakin suvaitsi vihdoin saapua kotiin, tosin se kustomointi (väri) ei ollut sellainen, kuin odotin. Siihen sinisen kannen päälle oli vaan teipattu semmoset idiootit mustat "hiilikuitukuvioiset" teipit, huoh. Ne on jo nyt sämplääntyneet reunoista parin päivän käytön jälkeen... Mutta siis ei tullut seeprakuvioista Täplää, vaan tuli musta Jekku. :)

Meille tuli myös toinen asukki, pieni kissimirri, jolla ei ole vielä nimeä. Se on sellainen pieni, harmaa-valkea ohjus, joka tuli eilen nukkumaan kainaloon. :) Osuva nimi pitäisi vain keksiä...

Reissuun

Aika menee ihan Aasiasta haaveillen. Tilaan kohta Henkkamaukan tyhjäksi kesätopeista. ;) Bangkok, Kuala Lumpur, Bali... :)

Kirjoitellen

Minusta tuntuu, että tämä blogi on taas jäänyt aika paitsioon minulla, kun tulee vaan hätäisesti/harvoin kirjoiteltua juttuja. Ehkä tuo blogin teema kanssa painaa liian paljon, kun se on opetusharjoittelusta... Mutta pakko on sitä oppimispäiväkirjaa koota, joten tämä on ihan hyvä väylä siihen, ei muuten tulisi kirjoitettua.

Opetusharjoittelun kuulumiset: Uusi vuosi aluillaan, odotan aika innolla opetusta kansalaisopistolla. Laiton myös Bolognan yliopistoon kyselyn, jos pääsisin keväällä sinne tekemään vikan eli syventävän harjoittelun. Meillä oli tällä viikolla parit orientoivat s2-demot, niistä oli ihan mukava aloittaa... Vaikkakin jo tokalla tapaamiskerralla käytiin läpi monikon partitiivin opettamista. :D Joku isompi kotitehtäväkin tuli, joten pitäisi olla tässä nyt reipas ja tekaista se nyt viikonlopun aikana pois. Vähän se puuttuva läppäri vaan hidastaa tahtia, mau.

Lisäksi olen ylpeä itsestäni siltä osin, että sain pitkästä aikaan kahlattua tenttikirjan kannesta kanteen, hehe. Tosin vielä on toinen, englanninkielinen kirja jäljellä. Onneksi aihe on kuitenkin tuttu, viestinnän kehitys. Huomasin nimittäin, että kirjallisuudessa, kielitieteessä ja viestinnässä pyörii aika lailla samat nimet: de Saussure, Leavis, Aristoteles, Marx...

Sain töihin lisää tunteja, mikä on hyvä juttu, kunhan en uuvuta itseäni täysin. :) Meillä alkaa yt-neuvottelut, joten kevään rahatilanne ei ole mitenkään liian stabiili vielä.

Ja muita päivän hyviä uutisia:

Aamulla oli hauskaa Karpon kanssa. :)

Olen päässyt eroon kuudesta ylimääräisestä kilosta, jotka kertyivät Uppsalassa.

Illalla on legendaariset muorailtamat, eli ohjelmassa hyvää seuraa ja (toivottavasti) hyvää ruokaa. Otin keltään kysymättä taas pääoikeuden ja -vastuun ruoasta. Tekeillä on Jambalaya-pataa!

Yliopistoruokailusta

Tykkään hurjan paljon Ilokiven sapuskoista (suosikkina ruskea kastike), mutta ei ole kyllä Median asiakaspalvelun voittanutta. Olin tänään polkupyörätön, joten juoksentelin jalkapelissä ympäri kyliä. Lähdin vähän myöhässä kotoa töihin, joten ehdin vasta 13.20 Medialle, kun lounas loppui jo yhdeltä. Pyysin kuitenkin Median tädeiltä, että saisinko vielä annoksellisen jotain ruokaa. Sain ihan hurjan satsin sapuskaa ja vielä erikseen tehdyn salaattilautasen, luksusta! :)

Nyt on voinut olla siis oikein hyvillä mielin duunissa. :)

Kevättalvi, onko parempaa?

Hyvää uutta vuotta! Joululomat on nyt pidetty, ja olen nyt jo kolmatta päivää tänä vuonna töissä. Pidin (sain) ihan rehellisen joululoman ekaa kertaa sitten lukioaikojen, muuten on aina mennyt töissä aika tiiviisti. Keli on ollut kanssa ihan mahtava, kunnon pakkaset tekee sitten myöhemmin kesästäkin kesän tuntuisen. Kävin muuten uutena vuonna avannossa. :)

Sain lomalla myös aika hyvän konevieroituksen: oma kone lähti Riinan siskolle jo ennen synttäreitä, ja Karpon kone meni kaputt melkeinpä heti seuraavana päivänä. Minulle on uusi tilattuna, mutta se tulee vasta joskus kuun puolivälissä. Tässä ollaan siis temppuiltu yhden työkoneen varassa... Tosin täällä töissä kyllä saa taas istua sen 15 tuntia viikossa koneella, että ehkä tässä vielä pärjäilee. ;) Siinä ajassa ehtii jo monesti internet loppua, kuten Mattikin juhannusaaton työvuorolla totesi.

Tämän päivän autuus oli lähteä tuulipuvunhousuissa töihin. Farkut ovat kivat ja hyvännäköiset, mutta välillä tämä on vaan niin luksusta!