Oon ollut koko tammikuun tipattomalla ja herkkulakossa. Aika rankka pudotus syksyn rientojen jälkeen!
Tipaton tahtoo kariutua ainoastaan sosiaalisissa tilanteissa: "Hei, mä ostin bissee" "Hei, kai sä voit yhden juoda, vaikka oot tipattomalla?" Mutta kun ei ja kun en. Ei se mikään tipaton oo, jos juo 5 desiä siideriä edes kerran. Muuten kyllä tipaton on ollut suht helppo pitää, kun on pukannut kanssa niin kiirettä, ettei ole ehtinyt viihteelle lähtöjä paljon miettiä. Sain lisäksi vielä sellaisen kirjaprojektin tehtäväkseni, jonka parissa joudun vielä monta iltaa istumaan... Ehkä siihen sit helmikuussa kuluu siideriä :D
Herkkulakko on kyllä ollut tappavin, sitä olisi enää yhdeksän päivää jäljellä... Tuija oli ostanut mahtavat pullat tiistaiksi, mutta jouduin kieltäytymään, voih. Anski tarjosi äsken salmiakkia, mutta sitäkään ei saanut ottaa. Nyyh. Viikonloppuna on tulossa Paukin tuparit, joten taidan varustautua uskomattomalla hedelmä-vihannessatsilla (eli hevi-satsilla ;)) ja laittikokiksella. Sallin itselleni herkuista laittikokiksen, koska siinä ei oo kaloreita juurikaan.
Ja miksi sitten kiusata itseään näin? Siksi, että maistuu herkut taas paremmalta pienen tauon jälkeen. :)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti