Mitä jäi käteen

Ehkä tämä kuvaa parhaiten kulunutta opetusharjoitteluvuotta. :)

Mikään ei ole niin viisas kuin IS:n persoonallisuustesti

Ja tässä tulokset allekirjoittaneen osalta:

Tutori

Kuvaus:

Idearikas harmonisoija, joka työskentelee mielellään ihmisten parissa. Luonteeltaan hän on säntillinen, itsepäinen, tunnollinen, ilmaisukykyinen sekä utelias uusien ideoiden ja mahdollisuuksien suhteen.

Vahvuudet

- Tasa-arvoinen
- Luotettava
- Yhteistyökykyinen, avoin
- Käsitteellinen
- Ystävällinen, huomaavainen
- Erilaisuuden hyväksyjä ja sillanrakentaja
- Sujuva

Kehittämiskohteet

- ihmisten parissa heidän asioista huolehtien on hyvä olla, mutta elämässä pitäisi olla aikaa myös itsellesi
- vaikka suuret linjat ovat mieleen, huolehdi myös jokapäiväisistä yksityiskohdista
- arvosi ovat lujat, siksi kaiva esiin puolueeton näkökanta
- tunne ja intuitio saattavat viedä mennessään, aseta siis tärkeysjärjestys ja pidä siitä kiinni
- vaikka arvosi rajoittavat, ole ennakkoluuloton ja kuuntele

Tyypilliset ammatit Suomessa:

1. Toimittaja, taitelija tms.
2. Tietotekniikkajohtaja
3. Johdon sihteeri tai osastosihteeri
4. Sairaanhoitaja
5. Ravintola- tai suurtaloustyöntekijä
6. Koulutuspäällikkö, -suunnittelija tms.
7. Arkkitehti- tai muu rakennusalan erityisasiantuntija
8. Lastentarhanopettaja
9. Pappi tai muu seurakunnan työntekijä
10. Lentoemäntä tai purseri
11. Sosiaalialan asiantuntija
12. Taideteollisuuden työntekijä
13. Osastonhoitaja tai ylihoitaja
14. Muun alan erityisasiantuntija
15. Opetusalan johtaja tai rehtori

Elä sano mua rehtoriks... vielä

Terveisiä töistä. Tiedättekö, mikä on paras havainto, kun on ollut töissä kaksi tuntia? On enää kaks tuntia jäljellä neljän tunnin työvuorosta. (No nyt on vielä 3,5 tuntia, mutta kai sitä saa herkutella asialla.)

Tänään oli rehtori-instituutin pääsykoehaastattelu! Hain tuossa maaliskuussa tekemään rehtoriopintoja sivuaineena, mun hakemus meni läpi, ja pääsin haastatteluvaiheeseen. Kyselivät kyllä todella pahoja kysymyksiä, vaikka ihan järkevistä asioista kyselivätkin. Olisin voinut valmistautua paljon paremmin kyllä, mutta toisaalta olin rehellisesti oma itseni siinä tilanteessa, kun en hionut liikaa kuvioita ennakkoon. Kahden viikon päästä passaa sitten tuloksia odotella... :)

Sain lauantaiaamuyönä (ja) miehen kotiin, ihanaa! :) Kyllä 19 yötä oli ihan mielettömän pitkä aika, tuntuu vieläkin vähän kummalta, että se on vihdoin ohi! Sunnuntaina aloiteltiin remonttia uudessa asunnossa ja eilen jatkettiin tapettiepisodilla eli niiden kirottujen paperipalojen poistolla. Tunnelma oli suoraan Pasilasta:

Kari (irrottaa isoja palstoja helposti kerralla): Tapetti, se on jännä, rauhallisesti ottaen, hyvin kostutettuna irti lähtee, jännä, se on kuin nainen, kosteana helppo...

Heli (repii malttamattomana pieniä paloja irti): JUMALAUTA! Ei ole hyvä tämä tapetti, ei olleet ennen tapetit tällaisia, oli seinät lautaa ja lattiat betonia, ei ollut paperiseiniä, JUMA...!

Että sellaista. :D

Tämä opetusharjoittelublogi muuten loppuu pian. Ajattelin lisäillä tänne vielä joitain kokemuksiani Bolognasta ja ansiokansiostani (opeportfolio)sekä rehtoriopintojen tuloksista, mutta sen jälkeen vaihtuu kesäploki samaan osoitteeseen. :)

Ikävä!!

Ei oo muuten yhtään mukavaa, kun on nukkunut jo 15 yötä itsekseen. Vielä olisi neljä jäljellä, ja sitten saa olla taas yhdessä kullan kanssa. <3

Aikamoista risteilyä

Palasin eilen Suomeen matkustettuani 12 tuntia Bolognasta - ja valvottuani 36 tuntia putkeen. Onneksi Antti oli matkaseurana, niin pystyimme sentään toisillemme tilittämään kärsimätöntä fiilistä. Italian turvatarkastus oli elämäni erikoisin: portin sisäpuolella seisova virkailija kyseli minulta, pidänkö italialaisista miehistä, ja ilmoitti, että yksi hänen kollegansa (joka istui läpivalaisunäyttöä katselemassa) on "for sale". Oli söötti, mutta en ostanut. :D Kaikki matkustusaikataulut menivät ihan nappiin - lentokin oli jopa 20 minuuttia etuajassa Tampereella!

Otin kyllä ihan karun paluun arkeenkin, olin jo tänään töissä. Luulin, että on luentokin, mutta onneksi olin katsonut väärin! :) Jatkan siis arkeutumistani täyttä vauhtia, tänään on luvassa vielä punttia ja säbää, ja kissakin kusaisi just eteisen matolle, niin pääsi sen taas vaihteeksi kanssa pesemään.

Kissa muuten yritti lähtee vieraitten miesten matkaan äsken. Se karkasi rappukäytävään, kun tulin kotiin, ja loikki tiensä aina neloseen saakka... Olin lähdössä hakemaan sitä, mutta joku yläkerran poika ehtikin tuoda sen alas. Sellainen mirri se.

Tämän kaiken lisäksi vähän jänskättää jo ensi viikko: pääsin rehtori-instituutin sivuainehaussa hakemukseni perusteella haastatteluvaiheeseen! Sitä ennen pitäis palauttaa vielä essee oppilaitoksen kehittämisen haasteita. Se toimii pohjana haastattelulle, joten joutuu kyllä oikeasti ajatuksella kirjoittamaan. :D Tein sen jo lähestulkoon valmiiksi, ois tarkoitus viimeistellä se tänään ennen Suomen peliä...

JYPin bileitä en tosiaan ehtinyt henkilökohtaisesti juhlistaa Nykäskylässä, mutta jospa sit vaikka Suomen maailmanmestaruuden aikaan ois nyt toukokuussa paikalla. ;)

Aurinkoa ja... verta

Olihan taas kerrassaan päivä. Kävimme aamulla virkistävällä lenkillä joen rannassa kiviä heittelemässä, oli mahtavan aurinkoinen alku päivälle! Lenkin jälkeen lähdettiin Castelvetroon käymään toisella hotellilla ja pienellä turistikierroksella. Castelvetron linna oli kyllä näkemisen arvoinen, pitää laitella myöhemmin Naamakirjaan kuvia. :)

Lounas oli Patrician luona, tarjolla oli todella maukasta kesäkurpitsapaistosta, pasta carbonaraa ja Patin tekemää leipää - lambruscoa unohtamatta. ;) Aamupäivään siis riitti tekemistä, mutta iltapäivä se vasta raskaalta tuntui...

Kun lähdimme Patrician luota ja olimme Castelvetron keskustassa matkalla takaisin Vignolaan, joku tollo ajoi jalankulkijan päälle suojatiellä. Menimme ensimmäisinä auttamaan Hellun kanssa, tuli tosi pahat jäljet törmäyksessä olleelle tytölle kasvoihin... :( Se on kyllä ihme, miten ihmiset jaksaa vaan pällistellä eikä kukaan oikeasti tee mitään. Joku sai onneksi lopulta soitettua ambulanssin ja toinen toi kaupastaan vettä ja paperia, että saimme pyyhittyä veret tytön kasvoilta. Vaikka isku oli ollut kova, niin onneksi onnettomuuden uhri pysyi koko ajan tajuissaan. Pidettiin huolta tytöstä siinä se vajaa vartti ennen kuin ambulanssi vihdoin tuli.

Juuri pari minuuttia ennen ambulanssin saapumista tuli kyllä varsinainen arjen sankari paikalle... Joku maalari, jolla oli paskaiset haalarit päällä. Tämä herra tonki takakontistaan ihan aavistuksen nuhruisen ensiapulaukun, veti kumihanskat käteen, työnsi meidät pois siitä auttamasta ja länttäsi jonkin kuivan siteen tytön naamalle! Itselläni on ollut samanlainen haava silmäkulmassa (tosin omani oli moninkertaisesti pienempi), ja tiiän sen verran ensiavusta, että se haava täytyy pitää kosteana ja puristaa haavan reunoja yhteen, jotta sen voi myöhemmin tikata nätisti... Mutta katin kontit, tämä "lääkäri" selvästi tiesi paremmin. Onneksi ambulanssi tosiaan tulikin sitten jo pian, ja me pääsimme jatkamaan matkaa. Oli aika vetelä olo tuon hässäkän jälkeen.

Yleistä jupinaa Italialasta :)

Päätin nyt ottaa tällaisen kunnon stereotypioita kehittävän kirjoituksen tähän väliin. Tässä siis vähän vertailua Suomen ja Italian välillä.

Jos nainen liikkuu julkisella paikalla, hän on yleistä riistaa. Viheltelyt ja bellabella-huudot ovat arkipäivää. Donnia saa myös tuijottaa vapaasti vaikka useita minuutteja, jos siltä tuntuu. Jostain kumman syystä kuitenkaan edes italialaiset naiset eivät näytä siitä kauhean paljon perustavan. :P Lisäksi täällä Vignolan pikkukylässä asemalle tepastellessa joillakin vastakkaisen sukupuolen edustajilla on tapana oikein hidastaa autollaan tullessaan kohdalle - ja tuijottaa tietysti antaumuksella. Eilen, kun oli tosi sateinen päivä, sanoin Hellulle, että pari lausetta haluaisin oppia italiaksi: "V*ttuako vahtaat, ota minut kyytiin ja heitä asemalle, äläkä pällistele siinä, m*lkku." Ei ehkä kuitenkaan käytännössä ilkeis, mutta eilen tuntui juuri tuolta, kun tepastelin kipeenä kolmen kilsan matkan asemalle.

Toinen on tää jo suht tunnettu italialainen "ajoissa". Sovi joku meno kymmeneltä, se tapahtuu aikaisintaan puoli yhdeltätoista. Tästä tuskin tarvitsee enempää paasata, koska normaalisti ajoissa olevat ihmiset tietävät, kuinka myöhässäolo vetää hittimittarin punaiselle.

Kolmas asia on kirottu luottokortin käyttö (tai lähinnä käytön mahdottomuus). Ehkä kolmasosa automaateista antaa rahaa ulkomaisella kortilla, se on vähän stressaavaa. Toisekseen kaupat yms. hyväksyvät todella nihkeästi luottokortin. Esimerkiksi tänään jäi puolet ostoksista kauppaan, koska kortti ei käynyt. Luonnollisesti oli vielä tosi kiire asemalle, ja siinä sitten sai arpoa, mitä jättää ostoksista pois. Onneksi Hellu oli niin kultainen, että oli asemalla vastassa suklaapalojen ja banaanin kanssa, etten ihan kupsahtanut. :)

Neljäntenä on ihmisten kykenemättömyys väistää esim. kadulla. En ymmärrä, miten nämä ihmiset pääsevät eteenpäin ylipäänsä, koska kukaan ei suostu väistämään suunnilleen ketään. Outoa suomalaiselle, sillä mehän suunnilleen vaihdetaan puolta, jos joku näyttää olevan tulossa vastaan. Mukavaa on tosin, että Bolognan keskustaa on pyritty rauhoittamaan autoilta. Siellä saa ajella vain erillisen luvan kanssa.

Hirveää narinaa, eikö? Alla on sitten hyviä puolia:

Ihmiset ovat todella ystävällisiä. Esimerkiksi Ranskassa ihmiset olivat aika töksäyksiä minun mielestä eivätkä lainkaan palvelualttiita. Täällä asia on toisin. Vaikka emme puhuisi mitään samaa kieltä, asia saadaan jollain tavalla hoidettua. Yleensä ymmärrän hiukan italiasta, mitä minulle puhutaan ja vastailen sitten englanniksi. Mutta tosiaan, oikein mainiota palvelua olen saanut kaupoissa ja myös esimerkiksi opiskelijat ovat todella kohteliaita ja hymyileväisiä minulle.

Paikkanahan tämä on aivan mahtava. Nytkin keli ja vehreys on samaa tasoa kuin Suomessa ehkä noin puolentoista kuukauden kuluttua. Mikään ei oo parempaa vuodenajoista kuin aikainen kevät! <3 Pitää kyllä laittaa Naamakirjaan parit kuvat Italian huhtikuusta. :)

Ruokaa ja juomaa haluan myös eritellä vähän. Se on fakta, että molemmat ovat täällä hyviä. Ja mielestäni ruoka ruokakaupassa on edullista! Esimerkiksi 1,5 litran vissypullo on 0,40 euroa, joten täällä en minäkään joutuisi ihan vararikkoon vissyineni. ;) Ja toki viini on edullista, oon täällä semmosia neljän euron pulloja ostellut. Jopa Gancia Asti -skumppaa on noin edullisesti tarjolla. Lisäksi parmigiano reggiano (eli parmesan erään pohjoisemman kansan nimittämänä) on suht edullista ja samoin kuin ilmakuivatun kinkun kaikki eri versiot. :) Ja oliiveja, niitä piisaa, mmm! Olen kateellinen Jyrki Sukulan viinitilalle, minäkin haluan.

Ja yks asia täällä on sellainen, mikä kyllä Suomessa hiertää aina välillä: täällä on junat minun käsityksen ja kokemuksen mukaan lähes sataprosenttisesti ajoissa. En oo vielä kertaakaan nähnyt myöhästymisilmoituksia asemalla. Kelmejä nuo italiaanot, kun möivät meille Pendolinonsa.

Mainittakoon vikana hienoutena aperitivo/aperativo-käytäntö: useissa baareissa alkaa illalla kuuden, seitsemän maissa alkupalatarjoilu. Yleensä alkupalapaketti maksaa noin 5-7 euroa, ja siihen sisältyy drinkki tai olut ja sitten kylmä buffet eli salaatteja, leipiä yms.. Ollaan käyty paristi Bolognassa Bounty-nimisessä ristopubissa syömässä tuo setti, eikä illallista oo sen perään kyllä enää jaksanut. Aperitivon tarkoitus on siis olla alkupalana varsinaiselle illalliselle, mutta itse ainakin vierastan vähän tätä 3-4 eri ruokalajin illalliskokonaisuutta. Edullinen setti!

Università di Bologna, osa 1

Huh, pian on jo kaksi viikkoa paketissa täällä, aika menee kyllä todella nopeaan! Tuntisuunnitelmat harjoittelutunteja varten ovat valmiit samoin kuin materiaalitkin. Nyt tarvitsee vaan pari päivää opettaa. :)

Tänään oli itse asiassa ensimmäinen kierros suomi-opetusta. Ryhmänä oli alkeisryhmä, joka on opiskellut suomea muutaman kuukauden, 2 x 45 min viikossa. Ennen tuntia minulla oli materiaalien kopioinnin kanssa hillitön tuska, sillä täällä välineet ovat oikeasti todella alkeelliset. Vain muutamat luokat ovat varusteltu edes piirtoheittimellä, ja jotkut luokkatilat ovat ihan ala-arvoisia viihtyvyydeltään ja siisteydeltään. Tämän päivän luokka oli siisti ja uusittu, mutta huominen on kuin menisi kompostiin. Tilaa on ehkä maksimissaan se yhdeksän neliötä ja opetusmahdollisuuksissa on tussitaulu, jossa on harmaa kerros värijäämiä ja sitten piirtoheitin, joka tuurillaan voi toimia.

Mutta tosiaan, ensimmäisen ryhmän kanssa meni ainakin oikein sutjakasti 90 minuuttia. Kaikki suunnitelmassani ollut ehdittiin tehdä ja aikataulu piti täydellisesti. :) Ensin minua jännitti ihan hillittömästi, mutta onneksi ryhmä oli niin mukava, että olo kyllä rentoutui heidän kanssaan. Ryhmässä oli 15 henkeä, sukupuolijakauma about puolet ja puolet.

Koko tunnin opetin suomeksi, välillä täydensin englannilla ja välillä opettaja auttoi sanomalla sanan tai pari italiaksi. Luennon alussa opiskelijoilla oli hyvin epäluuloisia ilmeitä, mutta kokonaisuudessaan vaikutti siltä, että jotain meni ihan perillekin asti. Onneksi kansalaisopistolla tuo opetuspuhe eli suomen puhuminen luonnollisesti, mutta selkeästi ja karsitusti, tuli harjoiteltua kohdalleen.

Nyt voi hyvillä mielin odotella huomista ja ryhmää numero 2!

Vignolassa, buon giorno

Oon nyt viettänyt aikaa Italiassa jo vajaan viikon. Asun Hellun tykönä Vignolassa, Modenassa, mutta koulua käyn sitten Bolognassa. Bologna on about 300 000 ihmisen kaupunki, ja upea, vanha paikka Pohjois-Italiassa.

Yliopistolla ei ole varsinaista perinteikästä kampusaluetta, vaan se on ripoteltu aika lailla ympäri kaupunkia. Bolognan keskusta on onneksi melko suppea, joten asemalta kävelee toiselle puolelle keskustaa n. 35 minuutissa.

Vignola on puolestaan pieni maalaiskylä, jossa on noin 20 000 asukasta. Varkaudessa on suunnilleen saman verran porukkaa, mutta tämä pitäjä on ehkä "vähän" eloisampi. Eilen oli ihan huiput markkinat, täällä ei tuohivirsuja myyskennellä vaan elintarvikkeiden lisäksi vaatteita, kenkiä ja laukkuja! :) Ja kaupan oli tosiaan oikein hyvännäköisiä nahkakenkiäkin, ei pelkästään mitään kiinalaista sutta ja sekundaa.

Eilen (torstaina) kokeiltiin Hellun kanssa italialaista tapaa nautiskella aperitivoa ennen illallista. Aperitivoa tarjoillaan siis useimmissa baareissa kuuden jälkeen illalla. Annokseen kuuluu drinkki ja pikkupurtavaa, ja hinta on yhteensä n. 6-7 euroa. Jäimme luennon jälkeen Bolognan keskustaan aperitivolle... Siitähän se ajatus sitten lähti, paikallisjunassa matkalla Vignolan juotiin Peroni-oluet ja käytiin pyörimässä vielä Vignolan huikeassa baarissa drinksuilla. Kannatti, ekat oli hyvin suunmukaiset, tokat saatiin ilmaiseksi ja kolmansista alennusta. ;)

Tänään olisi tämän viikon viimeinen suomen tuntien observointi, sitten ensi viikon keskiviikkona alkaa oma opetus. On ollut aika mielenkiintoista seurailla nämä pari tuntia tällä viikolla. Olin mukana myös yhden kirjallisuustunnin, joka pidettiin italiaksi. Paljoa en ymmärtänyt, mutta opinpahan vähän italiaa siinä sivussa. :D Aihe oli Kanteletar, joten osan jutuista pystyi arvaamaan, mitä opettaja puhui.

Mutta ennen ensi viikkoa lähdemme käymään vielä Gardajärvellä. Lähdetään lauantaiaamuna ja tullaan sunnuntai-iltana takaisin. Toivottavasti sää suosii, Gardajärvi on kuulemma kaunis!

Voi ja ei.

Sitä yrittää aina hiki hatussa painaa töissä koulujuttuja ja koulussa työjuttuja, että ois sitten enemmän vapaa-aikaa kotona... Mutta siitäkään mitään hyötyä ole. Voisin muuttaa vaikka kouluun tai töihin. Tunnen itseni hyödyttömäksi.

Onneksi pian pääsee pois täältä ja saa olla kaksi viikkoa ihan muissa maisemissa.

Jyppi ja Kalapa <3

On se hienoa, kun molemmat omat kotijoukkueet pelaa SM-liigassa vastakkain! On helppo aina asettautua sille puolelle, kumpi on voitolla. ;)

Eilen oli ihan hyviä freudilaisia ja muita lipsahduksia koko päivän ajan, myös illalla jääkiekkomatsin selostuksessakin.

Päivällä Tutkiva opettaja -seminaarissa yksi kollega puhui maahanmuuttajien korkeakoulutuksesta, mutta termit lipsahti vähän väärille vokaaleille: "Suomessa heidän taitonsa kyseenalaistetaan, vaikka he voivat olla karkeasti koulutettuja... siis korkeasti!"

Ja sitten JYP-KalPa -pelin selostuksessa:
"...heikkous näkyi myös JYPille karvaisena pettymyksenä." Karvaana?
"Oksan [tai Tuokkolan, en muista enää] reaktiotorjunta." Alkoiko itkemään, nauramaan? Sulkeutuiko maalivahti itseensä? Oisin ite sanonut 'refleksitorjunta'.

Ei nuo tietysti pahimpia kukkasia oo... Eniten on edelleen naurattanut viime kesän MM-futiksen selostus:
"...takertuu kiinni kuin Tukiainen! (hämmentynyttä naureskelua) Anteeksi, siis takiainen."

Monenlaista juttua

Otin tatskan. Oli hirveetä. Turha uskoa mitään juttuja itikanpistoista, ompelukone se on… Enkä oo ees ihan tyystin tyytyväinen. No, pitää katsoa, miltä näyttää, kun tuo paranee.

Jotain positiivista myös: löysin graduaiheen! Minulla oli jo aihe, mutta vaihtelin sen vielä, koska ylioppilaskirjoitusten tutkiminen ei kiinnostanut liikaa. Vaihdoin s2-aiheeseen, josta on helppo laajentaa jatko-opinnoissa. :) Tarkoitus olisi saada gradu mahdollisesti jo jouluksi valmiiksi. Sisuunnuin, kun kuulin fanitutkimus-konferenssissa, kun joku ihminen puhui, ettei hän ollut vielä päättänyt graduaiheensa fokusta tarkalleen, mutta siitä huolimatta aikoi saada sen tämän vuoden puolella tehtyä. Miksen sitten minä saisi kirjoiteltua?

Haluan kyllä päästä ihan mahdollisemman vikkelään töihin, koska tämä opintotuella ja osa-aikatyöllä kituuttelu alkaa riittää. Työmotivaatio on kohdallaan, kun on elellyt neljä vuotta siinä rajalla, että pärjää.

Perjantaina oli kyllä mahtva ilta. Muodin yö oli taas täällä, kävimme Fifin kanssa katsomassa muotinäytöstä ja sen jälkeen pyörähdettiin Timessä ja Kharmassa. :) Oon vaan huippunihkeydessä rahan suhteen, kun Kaakkois-Aasian reissu lähestyy… Enää vajaa viisi kuukautta matkaan! :)

Uusi viikko ja uusi into!

Samaa päivittelen minä kuin Minna Naamakirjasta: maanantaiaamu ja tällainen energiapiikki?! Oli heti ekana semmoinen fiilis, että voisi lähteä lenkkeilemään. Tosin työntekoon ei ollut yhtä kova enerkia, mutta jospa tämäkin vielä tästä piristyy. 2,5 tuntia aikaa tehistellä. :)

Viikonloppuna vierailimme jäsen K:n kanssa Varkkilassa. Pyörähdettiin myös Kuopion Rakenna ja Asu -messuilla hakemassa vähän ideoita uuteen kotiin. Tänään päästään vähän mittailemaan sitä kämppää remppaa varten... :) Samalla tehdään kosteusmittaus, ettei tule mitään ylläreitä myöhemmin

Opetusharjoittelu tuntuu nyt jylläävän vähän paikoillaan. Viime viikolla oli yksi ryhmäkuuntelu ja tällä viikolla on kanssa yksi. Italian päähän hommat ovat onneksi kuitenkin aika lailla kuosissaan, liput on ja kaikkee. ;) Sain jo tietää tuntieni ajankohdat, vielä aiheet puuttuvat.

Nyt vain odottelen, että pääsen töistä... Sitten ois lounashetki rakkaan kanssa, mitä oon tosi paljon jo odotellut! <3

Nyt ei oo paavi ihan jäljillä

Se, mikä verestä tulee, ei varmasti oo pelkällä hengellä estettävissä. Käytä kumia, sanoi paavi mitä hyvänsä.

FLTA

Sain kuin sainkin piristystä viikkooni heti tänään! Äskeiset säbät eivät tosin menneet ihan putkeen, kun en loistavista syötöistä huolimatta saanut maaleja leivottua, mutta harrastustahan se vaan on... Pitäis varmaan pitää viikon tauko, etten ottais niin vakavasti. :P

Mutta se piristävä juttu! Kävin Fulbright Centerin infossa, jossa esiteltiin FLTA:n eli Foreing Language and Culture Teaching Assistantin tehtävää Jenkeissä. FC edistää Suomen ja Pohjois-Amerikan välistä akateemista yhteistyötä. Jyväskylän yliopiston opiskelijoilla on siis mahdollisuus hakea lukuvuodeksi opettamaan johonkin USAn tai Kanadan yliopistoista, ja Fulbright tarjoaa siihen stipendin.

Olin ihan älyttömän haltioissani koko infosta. :) Lisäksi yksi tuttu mun oppiaineesta oli ollut NY:ssä lukuvuoden, ja oli tykännyt kovasti. Se opetus olisi myös tosi paljon s2-opetuksen tapaista, eli suomeksi suomea (vaikkei nyt ympäristön kieli olekaan suomi). Nyt voisi hakea lukuvuodelle 2010-2011, mutta en taida ehkä vielä siihen väliin hakea. Riippuu kuitenkin niin monesta asiasta, pystyykö lähtemään 9 kuukaudeksi muailmalle. :) Ehkäpä sitten jatko-opinnoissa...

Alavilla mailla hallan vaaraa

Minulla on menossa joku tällainen opetusharjoittelun suvantovaihe. Kaksi kolmesta harjoittelujaksosta on ohi, ja nyt pitäisi kirjoitella kaikennäköisiä raportteja... Kuten tutkimuksen tiivistelmä, joka täytyy pistää verkkoon ensi viikolla. On vaan niin saamaton olo tuollaisten suhteen, kun tammi-helmikuun väsäsi paperia paperin perään. Ei edes huvita avata konetta kotona.

Tämä aamu oli hyvä esimerkki. Oikein puistatti, kun mietin, mitä kaikkea sitä pitäisi ehtiä säätämään tässä. Tosin samalla mm. veroilmoituksen teko painaa päälle, että onhan tässä muutakin hoidettavana kuin vain opejuttuja.

Mutta olen kyllä hyvän vastapainon saanut kaikelle teoriatouhulle, kun oon ehtinyt taas urheilla paljon enemmän: kahdesti viikossa sählyä, 1-2 krt puntti ja kerran viikkoon vielä lenkki siihen päälle. :)

Toivon, että tältä viikolta löytyisi monta piristysruisketta kevättä varten. Jos asuntoasiat selviäisivät ja gradun idea löytyisi, niin siinä olisi jo paljon. :)

Ben Fuhrman

Olin jo kokonaan ehtinyt unohtaa BF:n olemassaolon, kunnes tänään näin lehdessä artikkelin hänen motivaatio-opeistaan. Fuhrman on psykoterapeutti, jolla oli aikanaan myös oma keskusteluohjelma. Seurasin sitä mielenkiinnolla (sen vähän, mitä telkkaria ylipäänsä katsoin).

Nyt jälleen voisin allekirjoittaa hänen teesejään siitä, kuinka itseään voi motivoida. Artikkelissa Fuhrman kertoi, kuinka motivaatio johonkin muutokseen voidaan latistaa hetkessä niin sanotulla killer questionilla. Eli jos joku ilmoittaa aloittavansa laihduttamisen, into lytätään kysymällä "Miten aiot tehdä sen?" Ihmisen siis pitäisi valmistaa itsensä ennakkoon haluamaansa muutosta varten, jotta tämä ei puolustelisi itselleen muutoksen vaikeutta - ja jäisi kiinni vanhoihin tapoihinsa.

Tässä oli mielestäni hyvät ohjeet muutokseen, á la Fuhrman:

1. Koe tavoite omaksesi.
Motivoiva kysymys: Mitä todella haluat muuttaa?

2. Koe tavoite tärkeäksi ja arvokkaaksi.
Motivoiva kysymys: Mitä kaikkia ihania asioita tästä muutoksesta seuraisi?

3. Usko, että saavutat tavoitteen.
Motivoiva kysymys: Miksi luulet, että onnistut?

4. Koe, että edistyt.
Motivoiva kysymys: Minkä ajattelit olevan seuraavan askeleesi kohti muutosta?

5. Valmistaudu takapakkeihin.
Motivoiva kysymys: Miten aiot jaksaa eteen päin, kun ratkeat vanhoihin tapoihisi?

Kansalaisopiston loppuarviointi

Jos jotakuta kiinnostaa, miten syventävä harjoittelu meni, niin sain eilen tällaiset palautteet:

Helin plussat:
- suhtautuminen opiskelijoihin
- oma opettajuus näkyy jo selkeästi
- huumori
- rauhallisuus
- opetuspuhe (tämä on ihan erilaista s2-oppijoiden kanssa)
- sanojen merkitysten selittäminen (ihanaa, sain pelata Aliasta ihan itsekseni)

Helin miinukset:
- järjestelmällisyys (aina joku sotki mun paperit :D)
- monipuolisuus esim. tehtävien tarkistuksessa

Enemmän tuli siis hyvää kuin huonoa. :)

Kesätyöttömyys

Olen kyllä todella tyytyväinen, että sain pitää työni ja jatkaa siinä mahdollisesti kesänkin, mutta piti ihan ääneen nauraa, kun näin tämän Fingerporin:

http://www.hs.fi/fingerpori/1135244047196

Kyllä se osittain kuvaa tuntoja, kun on kaksi vuotta samaa hommaa paahtanut. :)

Syventävän harjoittelun loppu

Nyt se on ohi, syventävä opeharjoittelu on tältä keväältä ohitse. Vietin kyllä aika antoisat kaksi kuukautta kotouttamiskoulutuksessa kansalaisopistolla. Lisäksi tein eilen vielä yhden kaksoistunnin Lauran ja Liina-Maijan kanssa saksalaisille opiskelijavieraille Norssilla. Mahtavaa, suomalais-englantilais-saksalainen tunti! :) Opetimme heille faktoja ja fraaseja, ihan hauskaa vaihtelua!

Toivon kyllä kovasti, että muuttaisimme murun kera vielä ulkomaille asumaan, mieluiten Saksaan ja Jenkkeihin. :)

Saa siis hetken hengähtää tuntisuunnitelmilta ja suunnata katseen kohti Italiaa. Bologna ja Tellu, here I come!

Ystis

Oli aivan mahtavan suloinen ystävänpäivä Helsingissä! :) Näin paria rakasta ystävää, kuten Tunaa, ja vietin mitä loistavinta aikaa kullanmurupurun kanssa. Kävimme syömässä tosi buenossa nepalilaisravintolassa päivällä, ja illalla ohjelmassa oli James Bluntin konsertti. Vietimme myös mukavan buari-illan ja sen jälkeen kohtalaiset jatkot! :D

KIIIIIIIITOS! <3

Inspis

Olen tullut siihen tulokseen, että näitä blogin juttuja pitäisi kirjoittaa aina silloin, kun inspiraatio iskee. Se on vaan usein yöllä, heti aamulla tai sitten kesken tekemisen. Monesti jotain puuhatessani kuvittelen kirjoittavani samalla blogiin tapahtumia, ja silloin teksti on hyvinkin soljuvaa mielessäni. Tälleen joutessaan kirjoitellessa jutusta tulee aika puisevaa ja väritöntä. Elämän pikku ongelmat :D

Mitä useampi kokki, sitä parempi soppa

Opetimme tänään Merjan kanssa yhdessä kansalaisopistolla. Oli oikein mukavaa, vaikka varsinaista kohellusta olikin, kun aiheena oli sanomalehdet ja kahdestaan siinä edessä häärättiin. :) Kirjoittelin taululle omiani ja Merja sohi välillä piirtoheittimen valolla silmiin, mutta hienosti meni joka tapauksessa! :)

Perehdytin opiskelijoita myös J. L. Runebergin henkilöhistoriaan ja Maamme-lauluun - Runebergintorttuja unohtamatta :)

Huomenna alkaa neljän päivän vapaa, vaikkakin se on jo buukattu toimintaa täyteen. Mukavaa silti, kun ei tarvitse olla hetkeen töissä eikä koulussa!

HoroSkooppi

Olin tavallaan vähän pettynyt, kun sain sähköpostiini vuosihoroskoopin helmikuun uutiskirjeen tänään. Sain tosiaan joulukuussa synttärilahjaksi vuosihoroskoopin, josta tuli ensin sellainen pitkä selvitys, minkälaisia jaksoja tämän vuoden aikana mulle tulee. Ja nyt siitä ilmeisesti tulee sitten kuukausittain joku lisäjuttu, joka on sillään ok. Pettymyksen minulle tuotti lähinnä horoskoopin sisältö.

Olen tässä koulun ja aspa-työn ohessa tehnyt sellaista käännösprojektia yhden Napoleon Hillin kirjan osalta. Napoleon Hill on kirjailija, joka teki itsensä tunnetuksi 1900-luvun alkupuolella, laman jälkeen, kirjoittaessaan teoksia henkilökohtaiseen menestykseen. Ne ohjeistavat, kuinka järjestellä asiansa niin, että mahdollistaa oman rikastumisensa yms.. Talouden romahduksen jälkeen nuo kirjat olivat varmasti monelle tervetulleita, koska siihenastinen elinkeino saattoi päättyä laman vuoksi, ja piti keksiä jotain uutta.

Pidän itse Hillin kirjojen positiivisuudesta. Hänen ohjeissaan on myös perää, vaikka moni varmasti luovuttaa lukemisen liian aikaisin, koska Hillin kuvaukset alitajunnan muokkaamisesta saattavat vaikuttaa huuhaalta. Totuus kuitenkin on, että ajatukset vaikuttavat alitajuntaamme: jos meillä on ollut jännittävä ja vauhdikas päivä, tuskin vielä unissammekaan pääsemme siitä eroon. Jos meillä on vastoinkäymisiä, unet käsittelevät niitä. Unethan ovat alitajunnan tuottamaa materiaalia.

Joka tapauksessa, palatakseni alkuperäiseen lähtökohtaani... Tämä suuri astrologi sähköpostissaan kirjoitti ihan samoja periaatteita kuin ominaan, vaikka hän suosittelikin yhtä kirjaa luettavaksi. Menestyksen salaisuus kuuluu jakaa, muttei omia.

Lisäksi minusta on häiritsevää, että hyvä, toimiva filosofia sotketaan osaksi jotain horoskooppihömppää. Horoskoopit ovat minun tietääkseen ennustamisen tulosta ja vanhaa traditiota, jolle ei ole suurempaa tieteellistä tukea, mutta menestyksen filosofiaa ei voi ennustaa, vaan se perustuu rationaaliseen suunnitteluun. Menestys ei tule kotona odottamalla planeettojen liikkeitä, vaan se vaatii suunnitelmien toteuttamista.

Kiire ja kiristää

En ole vieläkään pitänyt ensimmäistäkään tuntiani kevään opeharjoittelussa. Torstaina ois sitten näytön paikka... Kaikki tunnit, jotka olen seurannut, ovat kyllä kuluneet nopeasti. Tänään oli vähän jänskää, kun joku sekaryhmän opettaja oli myös paikalla kuuntelemassa M:n tuntia... Kyseinen ope oli kuin pahainen teini. Hän hälisi, pölisi ja haukotteli - tunti kesti kuitenkin huikeat 90 minuuttia, että olihan se kova paikka jaksaa. :P Ei olisi uskonut opeharjoittelijoiden ohjaajaksi sitä tapausta...

Kävin muuten viime perjantaina Laajiksessa vähän laskettelemassa. Oli perin lystiä, vaikka jonot hissille kestivät vaatimattomasti n. 10 minsaa. Sen jälkeen menimme jäsen K:n kanssa Honkos-Savikankaalle pelaamaan Carcassone-lautapeliä. Edellisen kerran olin pelaillut sitä jonain sumuisena nuoruudenvuotenani, joten piti opetella koko peli lähes alusta alkaen. Lystiä oli ja kerrankin maltoin pelata jotain jopa useita tunteja. :D

Ihottuma on päättänyt tulla takaisin kylään. Löysin sen aamulla poskipäistäni kasvoja pestessäni. Päätin, että käyn töiden jälkeen ostamassa Anttilan tyhjäksi voiteista. Aamulla kyllä muutenkin kiristi pahasti, kun olen ollut ihan überväsynyt taas viimeisen viikon verran. Yritän pitää ajatukseni lähes kokonaan vapaassa perjantaipäivässä...

Parempaa aikaa

Yksi kauneimmista asioista, jonka olen koskaan kuullut minulle sanottavan:

"Kuulepas nyt kultaseni, sinä olet ihan jokaikisen päiväni juhlan aihe :)"

Burning desire to success

Innostuin viime yönä mietiskelemään(kin) taas kerran tulevaisuutta. On niin paljon kaikkia hienoja suunnitelmia taas rakenteilla, että ei paremmasta väliä. :) On tulossa sekä koulun puolesta reissua että vapaa-ajan matkaa, ja gradun teko alkaa pian kanssa. Jatko-opintoja ois myös kiva jo hahmotella...

Omaksi ja toisten piristykseksi otin tähän muutaman menestystä kuvailevan sitaatin:

People rarely succeed unless they have fun in what they are doing.
- Andrew Carnegie

Before anything else, preparation is the key to success.
- Alexander Graham Bell

Nature gave men two ends - one to sit on and one to think with. Ever since then man's success or failure has been dependent on the one he used most.
- George R. Kirkpatrick

Bolognaan!

Aivan supermahtavuutta, saan suorittaa viimeisen, erikoistavan osion harjoittelustani Italiassa, Bolognassa! Majoitun sinne Hellun tykö, joten lähinnä matkoista ja ruoista joutuu vain kustantamaan itse. :) Siellä pyörii kursseja suomen kielestä kolmelle eri tasolle ja lisäksi kirjallisuutta opetetaan myös pari tuntia viikossa, joten minun kuuden tunnin tehtävät koostuvat aika pitkälti samoista s2-hommista kuin tähänkin asti. Lähtö valkenee huhtikuun puolivälissä ja takaisin tulen viikonloppuna ennen vappua. Siihen aikaan keskilämpötila alkaa olla siellä jo likempänä 18 astetta. ;)

Sanen vai Saneen?

Eilisessä kokouksessa ilmeni, että jälleen kerran joku Ylen tyyppi oli jaksanut kiinnostua siitä, miksi taivutamme ainejärjestömme nimen "väärin". Kyllä, sane tarkoittaa myös erästä kielioppitermiä ja taipuu tässä käytössä muodossa sane-saneen, mutta meidän ainejärjestömme tapauksessa

a) kyseessä on erisnimi, jota aktiiviset käyttäjät voivat taivuttaa yhteisen päätöksen mukaisesti, kuten Satu voi päättää, sanotaanko häntä Saduksi vai Satuksi. Samoin Sade-niminen henkilö voi valita taivutusmuodon nimelleen itse, vaihtoehtoja on Sateen tai Saden.

b) Toimittaja ei ilmeisestikään tunne käsitettä frekvenssi. Monet suomen kielen sanat taipuvat itse asiassa ikään kuin väärin, mutta niitä käytetään hyväksyttyinä muotoina, sillä jokin taivutusmuoto on vaan frekvenssiltään laajempi kuin "oikea" muoto. Esimerkiksi Thaimaahan~Thaimaaseen on tulevaisuudessa tällainen, sillä siinä on jo nyt vahvasti horjuntaa.

Mutta oli kyllä huippua kokoustaa taas Sane(e)n kanssa. :) Tuli paljon ideoita, tuskin sain yölläkään unta, kun pyöri yykoot ja sanet vaan mielessä. Uusi InSanekin saadaan tässä keväällä tulille... :) Keksin jo useita jutunaiheita siihen, mutta eivät muistuneet enää aamulla mieleen, harmi.

Viikonloppuna vietin myös laatuaikaa: lähdimme Paukin tupareihin oman porukkamme voimalla. Talo oli aivan mahtava, tarjolla herkkuruokia ja paljussa oli taivaallista lillua tyttöjen kesken. Lisäksi herkkulakko ja tipaton piti! :) Kurkkubooli kyllä houkutteli ulkonäöllään, samoin kuin prinsessakakku. Onneksi hyvyyksien pariin pääsee sunnuntaina. Four days to go!

Uutiset ja mää

Jihuu, nyt toimii langaton netti myös yliopistolla! Kiitos siitä vain Kar...ille. ;) Mahtavaa, ei tarvitse enää juosta johonkin kälyiseen atk-luokkaan päästäkseen nettiin. Muutenkaan mulla ei ole oikeastaan mitään tiedostoja koulun tietokannassa, joten ei siitä datailusta yliopiston koneilta ole ollut oikein muuta iloa kuin Facebookissa käymisen osalta. :P

Mitähän muita uutisia... Ai niin, meidän katti sai nimen. Fiffe nimesi sen Helmi Molleri Naukusaukoksi! :D Aivan loistava nimi, sanon minä. Ainoa huono puoli on se, etten aina erota, kumpi meistä on kyseessä, kun Fifi huutaa "Hel(m)i". Kuulostaa perin samalta, joten paikalle pyyhältää aina sekä minä että kissa. Olemme käyttäneet Helmistä myös lempinimeä Ohjuskokeilu, sillä jokaiseen päivään kuuluu järjetöntä säntäilyä ympäri kämppää. Löytyy suihkupullolle paljon tekemistä... Ainakin pikku otus on kotiutunut täydellisesti. :)

Ja sitten päivän huonoihin uutisiin: herkkulakko jatkuu vielä 8,5 päivää. Pitäisiköhän pitää hiljainen hetki?

Lopuksi juttuja määstä eli minusta tai pikemminkin opinnoistani: jännittää entistä enemmän mennä maahanmuuttaja-opetusharjoitteluun, sillä ei ole mitenkään täyttä varmuutta, että opiskelijat ymmärtäisivät esimerkiksi minun ohjeistuksiani tai muita juttujani. Suomi toisena kielenä -tyylin opetuspuhetta pitäisi treenata. Ei voi käyttää kaikista kompleksisimpia... siis monimutkaisimpia... siis, niin, vaikeita sanoja. Ei tämä suomi niin helppoa ole!

Herkkulakon loppusuora

Oon ollut koko tammikuun tipattomalla ja herkkulakossa. Aika rankka pudotus syksyn rientojen jälkeen!

Tipaton tahtoo kariutua ainoastaan sosiaalisissa tilanteissa: "Hei, mä ostin bissee" "Hei, kai sä voit yhden juoda, vaikka oot tipattomalla?" Mutta kun ei ja kun en. Ei se mikään tipaton oo, jos juo 5 desiä siideriä edes kerran. Muuten kyllä tipaton on ollut suht helppo pitää, kun on pukannut kanssa niin kiirettä, ettei ole ehtinyt viihteelle lähtöjä paljon miettiä. Sain lisäksi vielä sellaisen kirjaprojektin tehtäväkseni, jonka parissa joudun vielä monta iltaa istumaan... Ehkä siihen sit helmikuussa kuluu siideriä :D

Herkkulakko on kyllä ollut tappavin, sitä olisi enää yhdeksän päivää jäljellä... Tuija oli ostanut mahtavat pullat tiistaiksi, mutta jouduin kieltäytymään, voih. Anski tarjosi äsken salmiakkia, mutta sitäkään ei saanut ottaa. Nyyh. Viikonloppuna on tulossa Paukin tuparit, joten taidan varustautua uskomattomalla hedelmä-vihannessatsilla (eli hevi-satsilla ;)) ja laittikokiksella. Sallin itselleni herkuista laittikokiksen, koska siinä ei oo kaloreita juurikaan.

Ja miksi sitten kiusata itseään näin? Siksi, että maistuu herkut taas paremmalta pienen tauon jälkeen. :)

Världens starkaste mormor

Tässä on mun idoli:

http://www.aftonbladet.se/webbtv/sport/article4208764.ab

Kuinka moni tekeekään 55 punnerrusta? En ainakaan minä... vielä. :D

Pitkäaikainen haavekin toteutui, pääsin ns. YK:n pääsihteeriksi eli Yhdistyneiden Kieltenlukijoiden puheenjohtajaksi. YK on siis muiden kielten laitoksen ainejärjestöjen kattojärjestö.

Jei!

Niin...

Miten sie oot niin onnellinen?

Miten mie oon näin onnellinen?

:)

Poltettu oranssi

Luin eilen illalla Eeva-Liisa Mannerin näytelmän Poltettu oranssi. Se sijoittuu 1910-luvulle, ja kertoo nahkatehtailija Kleinista ja tämän vaimosta, jotka pakottavat sulkeutuneen tyttärensä psykoterapiaan. Tytär on kahdestatoista lapsesta nuorin, viimeinen kotonaan asuva.

Näytelmä oli aika mielenkiintoinen, psykologinen tarina. Se on alun perin kirjoitettu 60-luvulla, jolloin myös Freudin psykoanalyysi oli psykologian kentällä behaviorismin haastaja.

Tytön isää kuvataan melkoiseksi lapatossuksi, joka on täysin vaimonsa varjossa. Rouva Klein on ylpeä ja narsistinen hahmo, jonka käytös on pitkälti johtanut tyttären sulkeutumiseen. Hänen äitinsä on tarmokas ja suorastaan alistav persoona, joka on ollut nuoruudessaan ehkä vielä neuroottisempi kuin tyttärensä.Tytär on pohdiskeleva, miesten kaltoin kohtelema olento. Yksi hänen skitsofreeninen oireensa on nähdä miehet päättöminä, sillä tyttären mukaan kasvot pitäisi peittää, koska silmistä ja ilmeistä hehkuu eniten ilkeys ihmisissä.

Vanhemmilleen tytär puhuu vain "siansaksaa", sillä hän ei edes halua heidän ymmärtävän hänen tilaansa. Tohtorille puolestaan tytär pystyy avautumaan hiljalleen tapaamisten myötä, mutta lähinnä siksi, että tohtori tuntee hullujen temput: hän esittää hullua, jotta saa kontaktin asiakkaaseensa.

Tarina päättyy siten, että tytär rakastuu tohtoriin oidipusmaisesti. Tohtori ei suostu enää hoitamaan tyttöä, ja tyttö otetaan sairaalaan sisään. Tohtorin mukaan siellä tyttö parantuu todennäköisemmin kuin kotonaan. Hän ilmoittaa suorasukaisesti rouva Kleinille, että rouva on tehnyt tolkuttomalla negatiivisuudellaan ja neuroottisuudellaan tyttärestä hullumpaakin hullumman.

Mun mielestä omalla tavallaan aika realistinen kuvaus. Jos lapsi on vähän muita erilaisempi, vanhemmat muuttuvat neuroottiseksi huolesta, ja lapsi muuttuu sitä mukaa entistä erilaisemmaksi. Itse en oo tietääkseni virallisia hullun kriteereitä koskaan täyttänyt, mutta välillä tuntui, että äiti oli huolissaan, kun pienenä tykkäsin olla ihan vaan paljon itekseni. Meidän Sumppi oli melko sosiaalinen, ja minä tulin vähän niin kuin perästä vaan. Muistan kerran sellaisen tapauksen, kun äiti oli ilmoittanut minut johonkin pikkujouluihin, jotta vähän sosiaalistuisin. Ne olivat ehkä yhdet elämäni tylsimmistä kekkereistä, koska en ollut tuolloin yhtä hyperaktiivinen ja puhelias kuin nykyään.

O tempora, o mores.

Motivaatio

Näin se ihmisen mieli muuttuu. Eilen oli niin nihkeä päivä töissä, että olisin silloin mieluummin (kuvaannollisesti) ampunut ihteeni jalkaan kuin tullut töihin tänään. Kuitenkin, kun pääsin illalla kotona rentoutumaan, tuli ihan eri fiilis, joka on jatkunut aina tähän aamuun saakka ja taitaa jatkua edelleen. :) Herääminen ei ollut se helpoin operaatio viiden päivän kahdeksaan menon jälkeen, mutta kun sai vaatteet päälle ja meikit naamaan, oli jo eri fiilis. Lähdin kaiken lisäksi ajoissa töihin, jotta ehdin nauttia auringonnoususta fillaroidessani Tourulaan. Voin kertoa, että Tourujoki oli aivan mahtavan näköinen, kun ensimmäiset valonsäteet osuivat kuuraisiin puihin. :)

Olen tehnyt tällä viikolla aivan hullun määrän hommia. Työtunteja tulee se 25 kpl, ja koulussakin olen ehtinyt istua useamman tunnin. Läppärin saaminen on mahdollistanut myös kaikkien kirjallisten töiden hoitamisen ajan tasalle. Ainoa moka tällä viikolla oli se, kun hoidin kiireessä asioita ja lähetin osoitteenmuutosta verottajalle: laitoin kirjekuoreen oman osoitteeni lähettäjän osoitteeksi, mutta olinkin unohtanut laittaa verotoimiston osoitteen siihen vastaanottajaksi. Eilen posti siis kantoi lähettämäni kirjeen minulle! :D

Laiskanlinnanneidon pienempi sisko tuli kylään katsomaan meidän uutta kissiä (jolla ei vieläkään ole nimeä). Todella hienoa kyllä nähdä Sanniakin. :) Toivottavasti tänään illalla vietettäisiin mukavaa aikaa yhdessä!

Kisuli on kotiutunut hyvin. Vielä se ei oikein naukumista hallitse, se todellakin sanoo pentumaisesti "miu". :) Ja tutkailu on kovaa, karvapallo kävi jo maistelemassa minun kaktusta, ja lisäksi hän oli päättäväisesti tepastellut Karpon kasvojen yli toissayönä tutkimusmatkallaan.

I can't wait for the weekend to begin...

Töissä, tänään ja huomenna. Mikä sen parempi tapa viettää perjantai-iltaa ja lauantaipäivää? :D

Tämä viikko on mennyt ihan mielettömän nopeasti, tosin paljon on ollut tapahtumiakin. Uusi kannettavakin suvaitsi vihdoin saapua kotiin, tosin se kustomointi (väri) ei ollut sellainen, kuin odotin. Siihen sinisen kannen päälle oli vaan teipattu semmoset idiootit mustat "hiilikuitukuvioiset" teipit, huoh. Ne on jo nyt sämplääntyneet reunoista parin päivän käytön jälkeen... Mutta siis ei tullut seeprakuvioista Täplää, vaan tuli musta Jekku. :)

Meille tuli myös toinen asukki, pieni kissimirri, jolla ei ole vielä nimeä. Se on sellainen pieni, harmaa-valkea ohjus, joka tuli eilen nukkumaan kainaloon. :) Osuva nimi pitäisi vain keksiä...

Reissuun

Aika menee ihan Aasiasta haaveillen. Tilaan kohta Henkkamaukan tyhjäksi kesätopeista. ;) Bangkok, Kuala Lumpur, Bali... :)

Kirjoitellen

Minusta tuntuu, että tämä blogi on taas jäänyt aika paitsioon minulla, kun tulee vaan hätäisesti/harvoin kirjoiteltua juttuja. Ehkä tuo blogin teema kanssa painaa liian paljon, kun se on opetusharjoittelusta... Mutta pakko on sitä oppimispäiväkirjaa koota, joten tämä on ihan hyvä väylä siihen, ei muuten tulisi kirjoitettua.

Opetusharjoittelun kuulumiset: Uusi vuosi aluillaan, odotan aika innolla opetusta kansalaisopistolla. Laiton myös Bolognan yliopistoon kyselyn, jos pääsisin keväällä sinne tekemään vikan eli syventävän harjoittelun. Meillä oli tällä viikolla parit orientoivat s2-demot, niistä oli ihan mukava aloittaa... Vaikkakin jo tokalla tapaamiskerralla käytiin läpi monikon partitiivin opettamista. :D Joku isompi kotitehtäväkin tuli, joten pitäisi olla tässä nyt reipas ja tekaista se nyt viikonlopun aikana pois. Vähän se puuttuva läppäri vaan hidastaa tahtia, mau.

Lisäksi olen ylpeä itsestäni siltä osin, että sain pitkästä aikaan kahlattua tenttikirjan kannesta kanteen, hehe. Tosin vielä on toinen, englanninkielinen kirja jäljellä. Onneksi aihe on kuitenkin tuttu, viestinnän kehitys. Huomasin nimittäin, että kirjallisuudessa, kielitieteessä ja viestinnässä pyörii aika lailla samat nimet: de Saussure, Leavis, Aristoteles, Marx...

Sain töihin lisää tunteja, mikä on hyvä juttu, kunhan en uuvuta itseäni täysin. :) Meillä alkaa yt-neuvottelut, joten kevään rahatilanne ei ole mitenkään liian stabiili vielä.

Ja muita päivän hyviä uutisia:

Aamulla oli hauskaa Karpon kanssa. :)

Olen päässyt eroon kuudesta ylimääräisestä kilosta, jotka kertyivät Uppsalassa.

Illalla on legendaariset muorailtamat, eli ohjelmassa hyvää seuraa ja (toivottavasti) hyvää ruokaa. Otin keltään kysymättä taas pääoikeuden ja -vastuun ruoasta. Tekeillä on Jambalaya-pataa!

Yliopistoruokailusta

Tykkään hurjan paljon Ilokiven sapuskoista (suosikkina ruskea kastike), mutta ei ole kyllä Median asiakaspalvelun voittanutta. Olin tänään polkupyörätön, joten juoksentelin jalkapelissä ympäri kyliä. Lähdin vähän myöhässä kotoa töihin, joten ehdin vasta 13.20 Medialle, kun lounas loppui jo yhdeltä. Pyysin kuitenkin Median tädeiltä, että saisinko vielä annoksellisen jotain ruokaa. Sain ihan hurjan satsin sapuskaa ja vielä erikseen tehdyn salaattilautasen, luksusta! :)

Nyt on voinut olla siis oikein hyvillä mielin duunissa. :)

Kevättalvi, onko parempaa?

Hyvää uutta vuotta! Joululomat on nyt pidetty, ja olen nyt jo kolmatta päivää tänä vuonna töissä. Pidin (sain) ihan rehellisen joululoman ekaa kertaa sitten lukioaikojen, muuten on aina mennyt töissä aika tiiviisti. Keli on ollut kanssa ihan mahtava, kunnon pakkaset tekee sitten myöhemmin kesästäkin kesän tuntuisen. Kävin muuten uutena vuonna avannossa. :)

Sain lomalla myös aika hyvän konevieroituksen: oma kone lähti Riinan siskolle jo ennen synttäreitä, ja Karpon kone meni kaputt melkeinpä heti seuraavana päivänä. Minulle on uusi tilattuna, mutta se tulee vasta joskus kuun puolivälissä. Tässä ollaan siis temppuiltu yhden työkoneen varassa... Tosin täällä töissä kyllä saa taas istua sen 15 tuntia viikossa koneella, että ehkä tässä vielä pärjäilee. ;) Siinä ajassa ehtii jo monesti internet loppua, kuten Mattikin juhannusaaton työvuorolla totesi.

Tämän päivän autuus oli lähteä tuulipuvunhousuissa töihin. Farkut ovat kivat ja hyvännäköiset, mutta välillä tämä on vaan niin luksusta!