Ikävä!!

Ei oo muuten yhtään mukavaa, kun on nukkunut jo 15 yötä itsekseen. Vielä olisi neljä jäljellä, ja sitten saa olla taas yhdessä kullan kanssa. <3

Aikamoista risteilyä

Palasin eilen Suomeen matkustettuani 12 tuntia Bolognasta - ja valvottuani 36 tuntia putkeen. Onneksi Antti oli matkaseurana, niin pystyimme sentään toisillemme tilittämään kärsimätöntä fiilistä. Italian turvatarkastus oli elämäni erikoisin: portin sisäpuolella seisova virkailija kyseli minulta, pidänkö italialaisista miehistä, ja ilmoitti, että yksi hänen kollegansa (joka istui läpivalaisunäyttöä katselemassa) on "for sale". Oli söötti, mutta en ostanut. :D Kaikki matkustusaikataulut menivät ihan nappiin - lentokin oli jopa 20 minuuttia etuajassa Tampereella!

Otin kyllä ihan karun paluun arkeenkin, olin jo tänään töissä. Luulin, että on luentokin, mutta onneksi olin katsonut väärin! :) Jatkan siis arkeutumistani täyttä vauhtia, tänään on luvassa vielä punttia ja säbää, ja kissakin kusaisi just eteisen matolle, niin pääsi sen taas vaihteeksi kanssa pesemään.

Kissa muuten yritti lähtee vieraitten miesten matkaan äsken. Se karkasi rappukäytävään, kun tulin kotiin, ja loikki tiensä aina neloseen saakka... Olin lähdössä hakemaan sitä, mutta joku yläkerran poika ehtikin tuoda sen alas. Sellainen mirri se.

Tämän kaiken lisäksi vähän jänskättää jo ensi viikko: pääsin rehtori-instituutin sivuainehaussa hakemukseni perusteella haastatteluvaiheeseen! Sitä ennen pitäis palauttaa vielä essee oppilaitoksen kehittämisen haasteita. Se toimii pohjana haastattelulle, joten joutuu kyllä oikeasti ajatuksella kirjoittamaan. :D Tein sen jo lähestulkoon valmiiksi, ois tarkoitus viimeistellä se tänään ennen Suomen peliä...

JYPin bileitä en tosiaan ehtinyt henkilökohtaisesti juhlistaa Nykäskylässä, mutta jospa sit vaikka Suomen maailmanmestaruuden aikaan ois nyt toukokuussa paikalla. ;)

Aurinkoa ja... verta

Olihan taas kerrassaan päivä. Kävimme aamulla virkistävällä lenkillä joen rannassa kiviä heittelemässä, oli mahtavan aurinkoinen alku päivälle! Lenkin jälkeen lähdettiin Castelvetroon käymään toisella hotellilla ja pienellä turistikierroksella. Castelvetron linna oli kyllä näkemisen arvoinen, pitää laitella myöhemmin Naamakirjaan kuvia. :)

Lounas oli Patrician luona, tarjolla oli todella maukasta kesäkurpitsapaistosta, pasta carbonaraa ja Patin tekemää leipää - lambruscoa unohtamatta. ;) Aamupäivään siis riitti tekemistä, mutta iltapäivä se vasta raskaalta tuntui...

Kun lähdimme Patrician luota ja olimme Castelvetron keskustassa matkalla takaisin Vignolaan, joku tollo ajoi jalankulkijan päälle suojatiellä. Menimme ensimmäisinä auttamaan Hellun kanssa, tuli tosi pahat jäljet törmäyksessä olleelle tytölle kasvoihin... :( Se on kyllä ihme, miten ihmiset jaksaa vaan pällistellä eikä kukaan oikeasti tee mitään. Joku sai onneksi lopulta soitettua ambulanssin ja toinen toi kaupastaan vettä ja paperia, että saimme pyyhittyä veret tytön kasvoilta. Vaikka isku oli ollut kova, niin onneksi onnettomuuden uhri pysyi koko ajan tajuissaan. Pidettiin huolta tytöstä siinä se vajaa vartti ennen kuin ambulanssi vihdoin tuli.

Juuri pari minuuttia ennen ambulanssin saapumista tuli kyllä varsinainen arjen sankari paikalle... Joku maalari, jolla oli paskaiset haalarit päällä. Tämä herra tonki takakontistaan ihan aavistuksen nuhruisen ensiapulaukun, veti kumihanskat käteen, työnsi meidät pois siitä auttamasta ja länttäsi jonkin kuivan siteen tytön naamalle! Itselläni on ollut samanlainen haava silmäkulmassa (tosin omani oli moninkertaisesti pienempi), ja tiiän sen verran ensiavusta, että se haava täytyy pitää kosteana ja puristaa haavan reunoja yhteen, jotta sen voi myöhemmin tikata nätisti... Mutta katin kontit, tämä "lääkäri" selvästi tiesi paremmin. Onneksi ambulanssi tosiaan tulikin sitten jo pian, ja me pääsimme jatkamaan matkaa. Oli aika vetelä olo tuon hässäkän jälkeen.

Yleistä jupinaa Italialasta :)

Päätin nyt ottaa tällaisen kunnon stereotypioita kehittävän kirjoituksen tähän väliin. Tässä siis vähän vertailua Suomen ja Italian välillä.

Jos nainen liikkuu julkisella paikalla, hän on yleistä riistaa. Viheltelyt ja bellabella-huudot ovat arkipäivää. Donnia saa myös tuijottaa vapaasti vaikka useita minuutteja, jos siltä tuntuu. Jostain kumman syystä kuitenkaan edes italialaiset naiset eivät näytä siitä kauhean paljon perustavan. :P Lisäksi täällä Vignolan pikkukylässä asemalle tepastellessa joillakin vastakkaisen sukupuolen edustajilla on tapana oikein hidastaa autollaan tullessaan kohdalle - ja tuijottaa tietysti antaumuksella. Eilen, kun oli tosi sateinen päivä, sanoin Hellulle, että pari lausetta haluaisin oppia italiaksi: "V*ttuako vahtaat, ota minut kyytiin ja heitä asemalle, äläkä pällistele siinä, m*lkku." Ei ehkä kuitenkaan käytännössä ilkeis, mutta eilen tuntui juuri tuolta, kun tepastelin kipeenä kolmen kilsan matkan asemalle.

Toinen on tää jo suht tunnettu italialainen "ajoissa". Sovi joku meno kymmeneltä, se tapahtuu aikaisintaan puoli yhdeltätoista. Tästä tuskin tarvitsee enempää paasata, koska normaalisti ajoissa olevat ihmiset tietävät, kuinka myöhässäolo vetää hittimittarin punaiselle.

Kolmas asia on kirottu luottokortin käyttö (tai lähinnä käytön mahdottomuus). Ehkä kolmasosa automaateista antaa rahaa ulkomaisella kortilla, se on vähän stressaavaa. Toisekseen kaupat yms. hyväksyvät todella nihkeästi luottokortin. Esimerkiksi tänään jäi puolet ostoksista kauppaan, koska kortti ei käynyt. Luonnollisesti oli vielä tosi kiire asemalle, ja siinä sitten sai arpoa, mitä jättää ostoksista pois. Onneksi Hellu oli niin kultainen, että oli asemalla vastassa suklaapalojen ja banaanin kanssa, etten ihan kupsahtanut. :)

Neljäntenä on ihmisten kykenemättömyys väistää esim. kadulla. En ymmärrä, miten nämä ihmiset pääsevät eteenpäin ylipäänsä, koska kukaan ei suostu väistämään suunnilleen ketään. Outoa suomalaiselle, sillä mehän suunnilleen vaihdetaan puolta, jos joku näyttää olevan tulossa vastaan. Mukavaa on tosin, että Bolognan keskustaa on pyritty rauhoittamaan autoilta. Siellä saa ajella vain erillisen luvan kanssa.

Hirveää narinaa, eikö? Alla on sitten hyviä puolia:

Ihmiset ovat todella ystävällisiä. Esimerkiksi Ranskassa ihmiset olivat aika töksäyksiä minun mielestä eivätkä lainkaan palvelualttiita. Täällä asia on toisin. Vaikka emme puhuisi mitään samaa kieltä, asia saadaan jollain tavalla hoidettua. Yleensä ymmärrän hiukan italiasta, mitä minulle puhutaan ja vastailen sitten englanniksi. Mutta tosiaan, oikein mainiota palvelua olen saanut kaupoissa ja myös esimerkiksi opiskelijat ovat todella kohteliaita ja hymyileväisiä minulle.

Paikkanahan tämä on aivan mahtava. Nytkin keli ja vehreys on samaa tasoa kuin Suomessa ehkä noin puolentoista kuukauden kuluttua. Mikään ei oo parempaa vuodenajoista kuin aikainen kevät! <3 Pitää kyllä laittaa Naamakirjaan parit kuvat Italian huhtikuusta. :)

Ruokaa ja juomaa haluan myös eritellä vähän. Se on fakta, että molemmat ovat täällä hyviä. Ja mielestäni ruoka ruokakaupassa on edullista! Esimerkiksi 1,5 litran vissypullo on 0,40 euroa, joten täällä en minäkään joutuisi ihan vararikkoon vissyineni. ;) Ja toki viini on edullista, oon täällä semmosia neljän euron pulloja ostellut. Jopa Gancia Asti -skumppaa on noin edullisesti tarjolla. Lisäksi parmigiano reggiano (eli parmesan erään pohjoisemman kansan nimittämänä) on suht edullista ja samoin kuin ilmakuivatun kinkun kaikki eri versiot. :) Ja oliiveja, niitä piisaa, mmm! Olen kateellinen Jyrki Sukulan viinitilalle, minäkin haluan.

Ja yks asia täällä on sellainen, mikä kyllä Suomessa hiertää aina välillä: täällä on junat minun käsityksen ja kokemuksen mukaan lähes sataprosenttisesti ajoissa. En oo vielä kertaakaan nähnyt myöhästymisilmoituksia asemalla. Kelmejä nuo italiaanot, kun möivät meille Pendolinonsa.

Mainittakoon vikana hienoutena aperitivo/aperativo-käytäntö: useissa baareissa alkaa illalla kuuden, seitsemän maissa alkupalatarjoilu. Yleensä alkupalapaketti maksaa noin 5-7 euroa, ja siihen sisältyy drinkki tai olut ja sitten kylmä buffet eli salaatteja, leipiä yms.. Ollaan käyty paristi Bolognassa Bounty-nimisessä ristopubissa syömässä tuo setti, eikä illallista oo sen perään kyllä enää jaksanut. Aperitivon tarkoitus on siis olla alkupalana varsinaiselle illalliselle, mutta itse ainakin vierastan vähän tätä 3-4 eri ruokalajin illalliskokonaisuutta. Edullinen setti!

Università di Bologna, osa 1

Huh, pian on jo kaksi viikkoa paketissa täällä, aika menee kyllä todella nopeaan! Tuntisuunnitelmat harjoittelutunteja varten ovat valmiit samoin kuin materiaalitkin. Nyt tarvitsee vaan pari päivää opettaa. :)

Tänään oli itse asiassa ensimmäinen kierros suomi-opetusta. Ryhmänä oli alkeisryhmä, joka on opiskellut suomea muutaman kuukauden, 2 x 45 min viikossa. Ennen tuntia minulla oli materiaalien kopioinnin kanssa hillitön tuska, sillä täällä välineet ovat oikeasti todella alkeelliset. Vain muutamat luokat ovat varusteltu edes piirtoheittimellä, ja jotkut luokkatilat ovat ihan ala-arvoisia viihtyvyydeltään ja siisteydeltään. Tämän päivän luokka oli siisti ja uusittu, mutta huominen on kuin menisi kompostiin. Tilaa on ehkä maksimissaan se yhdeksän neliötä ja opetusmahdollisuuksissa on tussitaulu, jossa on harmaa kerros värijäämiä ja sitten piirtoheitin, joka tuurillaan voi toimia.

Mutta tosiaan, ensimmäisen ryhmän kanssa meni ainakin oikein sutjakasti 90 minuuttia. Kaikki suunnitelmassani ollut ehdittiin tehdä ja aikataulu piti täydellisesti. :) Ensin minua jännitti ihan hillittömästi, mutta onneksi ryhmä oli niin mukava, että olo kyllä rentoutui heidän kanssaan. Ryhmässä oli 15 henkeä, sukupuolijakauma about puolet ja puolet.

Koko tunnin opetin suomeksi, välillä täydensin englannilla ja välillä opettaja auttoi sanomalla sanan tai pari italiaksi. Luennon alussa opiskelijoilla oli hyvin epäluuloisia ilmeitä, mutta kokonaisuudessaan vaikutti siltä, että jotain meni ihan perillekin asti. Onneksi kansalaisopistolla tuo opetuspuhe eli suomen puhuminen luonnollisesti, mutta selkeästi ja karsitusti, tuli harjoiteltua kohdalleen.

Nyt voi hyvillä mielin odotella huomista ja ryhmää numero 2!

Vignolassa, buon giorno

Oon nyt viettänyt aikaa Italiassa jo vajaan viikon. Asun Hellun tykönä Vignolassa, Modenassa, mutta koulua käyn sitten Bolognassa. Bologna on about 300 000 ihmisen kaupunki, ja upea, vanha paikka Pohjois-Italiassa.

Yliopistolla ei ole varsinaista perinteikästä kampusaluetta, vaan se on ripoteltu aika lailla ympäri kaupunkia. Bolognan keskusta on onneksi melko suppea, joten asemalta kävelee toiselle puolelle keskustaa n. 35 minuutissa.

Vignola on puolestaan pieni maalaiskylä, jossa on noin 20 000 asukasta. Varkaudessa on suunnilleen saman verran porukkaa, mutta tämä pitäjä on ehkä "vähän" eloisampi. Eilen oli ihan huiput markkinat, täällä ei tuohivirsuja myyskennellä vaan elintarvikkeiden lisäksi vaatteita, kenkiä ja laukkuja! :) Ja kaupan oli tosiaan oikein hyvännäköisiä nahkakenkiäkin, ei pelkästään mitään kiinalaista sutta ja sekundaa.

Eilen (torstaina) kokeiltiin Hellun kanssa italialaista tapaa nautiskella aperitivoa ennen illallista. Aperitivoa tarjoillaan siis useimmissa baareissa kuuden jälkeen illalla. Annokseen kuuluu drinkki ja pikkupurtavaa, ja hinta on yhteensä n. 6-7 euroa. Jäimme luennon jälkeen Bolognan keskustaan aperitivolle... Siitähän se ajatus sitten lähti, paikallisjunassa matkalla Vignolan juotiin Peroni-oluet ja käytiin pyörimässä vielä Vignolan huikeassa baarissa drinksuilla. Kannatti, ekat oli hyvin suunmukaiset, tokat saatiin ilmaiseksi ja kolmansista alennusta. ;)

Tänään olisi tämän viikon viimeinen suomen tuntien observointi, sitten ensi viikon keskiviikkona alkaa oma opetus. On ollut aika mielenkiintoista seurailla nämä pari tuntia tällä viikolla. Olin mukana myös yhden kirjallisuustunnin, joka pidettiin italiaksi. Paljoa en ymmärtänyt, mutta opinpahan vähän italiaa siinä sivussa. :D Aihe oli Kanteletar, joten osan jutuista pystyi arvaamaan, mitä opettaja puhui.

Mutta ennen ensi viikkoa lähdemme käymään vielä Gardajärvellä. Lähdetään lauantaiaamuna ja tullaan sunnuntai-iltana takaisin. Toivottavasti sää suosii, Gardajärvi on kuulemma kaunis!

Voi ja ei.

Sitä yrittää aina hiki hatussa painaa töissä koulujuttuja ja koulussa työjuttuja, että ois sitten enemmän vapaa-aikaa kotona... Mutta siitäkään mitään hyötyä ole. Voisin muuttaa vaikka kouluun tai töihin. Tunnen itseni hyödyttömäksi.

Onneksi pian pääsee pois täältä ja saa olla kaksi viikkoa ihan muissa maisemissa.