Tyylillä jo 40 vuotta

Olisikohan taas aika kirjoitella? On ainakin tapahtunut paljon, ja mielikin on paljon parempi kuin viimeksi naputellessa, mukavaa. Ehkä myös tämän blogin pääasiallista tehtävää eli opetusharjoittelutilitystä voisi välillä muistaa toteuttaa teksteissään...

Tyyliä olivat Pörssin vuosijuhlat ja kavaljeerini Huutis frakissaan (tulipas paljon vierasperäisiä sanoja samaan lauseeseen). Illallinen Rantasipissä oli mahtava, minä olin aivan myyty sille meiningille. Ja Vipalta lainattu iltapuku sai myös kehuja, tunsin itseni tosi nätiksi. Hiukset olin väkertänyt itse simppelille nutturalle. Aikamoista kilpavarustelua tuollaiset iltajuhlat kyllä ovat.

Juhlien jatkot olivat sitten Aalto-salilla, josta karkasinkin lopulta Giggliniin "hyvissä ajoin", jo joskus puoli kolmen aikaan. Ihmettelin vaan kovasti, kun ei ollut jonoja! :D Vedin aika maratoonia ympäri baaria, kun ei millään meinannut etsimäni löytyä. Muistelen kuitenkin nähneeni siellä muutaman tutun ihmisen, keitähän mahtoivat olla... Varmaan jotain ihailijoita. ;)

Lauantaina oli sitten sillis Muuramessa. Viiden tunnin unet alle, tukeva meikki naamaan, haalarit niskaan ja Harjulle, sieltä bussiin, bussilla Birraan (tai oikeastaan siihen pihalle vaan), Birrassa - nyt, Tuna, tarkkana - nelosolutta ja sitten matka jatkui Tuomiston tilalle. Tarjolla oli ruokaa ja juomaa hyvän seuran lisäksi. Paradoksaalista tosin oli sillis ilman silliä, joten ehkä parempi nimi olisi ollut lihapullis tai nakkis.

Tyylillä vedin myös stage divingit, kun bändi soitti ja ihmiset juhlivat tanssilattialla. Vuosijuhlintani alkoi vaikuttaa jo hiukan triathlonilta, kun minun divingit menivätkin syvyyssukelluksena: käsien päällä keikunnan jälkeen yleisöltä vähän lipsui ote ja löysin itseni maasta ilmat pihalla. Ilta kuitenkin jatkui voitokkaasti aina puolilleöin, jonka jälkeen laji vaihtui vesiurheilusta takaisin yläilmoihin: lennonjohto kysyi arvioitua laskeutumisaikaani. :D Totesin polttoainetankkauksen loppuneen jo, joten lähdin liitelemään kohti kotilentokenttää. Matka oli aika usvainen, joten maisemista ei paljoa muista...

Lasku sujui kuitenkin heikosta näkyvyydestä huolimatta yllättävän pehmeästi. Perillä ilmoittauduin reippaasti kapteeni Aholle ja stuertti Metsolle ja poistin lentoa haitanneen peilin seinältä. ;)

Viikonlopun juoksenteluiden, sukelteluiden ja lentelyiden saldona on iloinen mieli ja lievä aivotärähdys. Voisin ehkä säästää korrektit puheet opettajuudestani toiseen kertaan...

Kiitos, Pörssi!

"Tahdotko, että sut pois näistä kuvioista veisin..."

Ei ihan se absoluuttisesti parhain aamu. En edes oikein tiedä, mistä tämä turhauma kumpuaa. Eilen oli kuitenkin hieno päivä, sain paljon aikaiseksi ja kiitos jäsen M:n, sain vielä Metallican keikallekin lipun ensi kesäksi. Jau!

Osittain tämä tympeä fiilis johtuu siitä, että hölmöilin erään artikkelin kirjoituksen kanssa eli nukuin inspiraationi ohi. Koetin illalla sitten muistiinpanojen pohjalta kirjoittaa kyseistä tekstiä, mutta siitä tuli vain uskomatonta sönkötystä. Kertsiä mukaillen tuli vissiin joku taantuma ysiluokan tasolle :P

Toinen syy tähän kitkerään oloon lienee se, että tänään ei lopu tekeminen kesken. Kahdeksasta iltakahdeksaan on oppitunteja, luentoja ja töitä, huoh. Tiedän, että aika kuluu nopeasti, mutta nyt päivän agenda ei vaan tunnu viihtyisältä ajatukselta.

Nyt pitäisi lähteä opettamaan lukioryhmää. Onneksi tunti on pääasiassa ohjaamista kirjakeskusteluihin ja raportin kirjoitukseen, joten 100-prosenttinen läsnäolo riittää, eikä tarvitse sitä 110 prossaa itsestään taikoa.

"I like work: it fascinates me. I can sit and look at it for hours."
- Jerome K. Jerome, englantilainen kirjailija

Kotona

Jälleen kotona Varkkilassa pikavisiitillä. Tulin keskiviikkona ja tänään olen jo lähdössä pois Tellu-tädin kyydillä. Olen vaan rentoillut, syönyt ja saunonut... Tekee hyvää. Kun Jykylän kouluilla on syysloma, on myös meillä harjoittelijoilla, kivaa!

Eilen sain myös kummitytön kylään, todella mukavaa sekin. :) Tosin viekussa nukkuminen ei ollut yhtä hauskaa (vaikka suloista olikin!), koska vähän väliä säpsähdin hereille, kun joko pieni jalka tai käsi läpsähti kylkeen tai naamalle. Oli kummitädin hammaskaaret uudessa muotoilussa :D

Huomenna on sitten maturiteettikoe proseminaarin pohjalta. Iiks.

Tänään kuitenkin ensin takaisin kotiin Keski-Suomeen ja sitä rakkainta tapaamaan! :)

Mahdoton maanantai :)

Meni turvallinen tiistaipäivä,
tuiki tavalline keskiviikko,
tuttu torstaikin taisi mennä
koko vikko sitä samaa taas:
rauha maass'

Mä kävelen kadulla niin kuin nyt kadulla kävellään
kun sitten nään tän ilmestyksen
ensi silmäyksen myötä
saankin kädet täyteen työtä tässä rakkaudessa nähkääs

Meni muutamia viikkoja lisää
hurman hetkillä hulluus marssii sisään
ja kysyy: onkos täällä rakastavaisia
mä taisin tulla oikeaan paikkaan

ja niinpä nyt
sinä saat minut kiehumaan,
minä saan sinut kiehumaan
ja yhdessä asutamme maan jonka nimenä rakkaus on

Hulluuteen, tälläiseen kerta kerran jälkeen mukaan meen

menee toraillessa tiistaipäivä
mykkäkoulussa keskiviikko
torstai on epätoivoa täynnä
ja perjantaikin kovin pitkä

tästä kaikesta saa helposti kyllikseen
minne katsonkin aina punaista nään
mun pää paisuu
mä hakkaan sitä seinään
nään mustaa verkalleen

kunnes taas ymmärretään toisiamme
kunnes on lämpöä ja tahtoa auttaa
ja ymmärrystä niille joilla on vain niiden
tasainen kelkkamäki hautaan

Ja niinpä taas sinä saat minut juopumaan
minä saan sinut luopumaan
leikiten antautumaan tällä maalla,
jonka nimenä rakkaus on

eikä tässä yhtään missään
ole mitään normaaliuteen viittaavaa
rakkaus on pesti hulluuteen

Kaikki hyvin?

Ookoo, okei, okrupokru, okra, oukei, okee... Moneen muotoon on kyllä taipunut alkuperin englantilainen sanonta OK. Sitä tulee itsekin käytettyä aivan varmasti joka päivä, niin sopiva se on suomalaiseen suuhun, mutta vasta pari vuotta sitten opin, mistä alkuperäinen OK on kotoisin. Tuskin kovin moni muukaan vastausta tähän ihan lonkalta osaa heittää?

Tutkin nimittäin ala-asteen enkunkirjojani tuossa ensimmäisen opetusharjoittelun alla, ja tuolloin englannin kirjoina sattui olemaan O.K. English! -sarja. Sen otsikko ei vain millään tavalla auennut minulle, vielä kymmenen vuoden jälkeenkään.

Lueskelin sitten vähän lainasana-artikkeleita ja sieltähän se vastaus löytyi: OK tulee sanoista "all correct" ja vieläpä niiden lausutusta muodosta "ool korrekt". Englanninkielinen lehdistö oli käyttänyt tätä ilmaisua lehtijuttujen päätteeksi, jotta toimitus tietäisi, että artikkeli on valmis sillään.

Jenkit ja britit pääsisivät paljon helpommalla, kun kirjoittaisivat vaan samalla tavoin kuin lukevatkin! ;D

Tosi-tv

Meidän media-ryhmätyö opeharjoittelussa käsittelee aika pitkälti "nykytelevisiota". Yksi tämän hetken pääpiirteistä on tietenkin tosi-tv ja ideoitiin tänään päivällä hyvää tosi-tv -formaattia Karpon kanssa. Lueskelimme ensin Marko Ahosen kolumnia Keskarista (hällä oli joku huutokauppatositeeveeidea) ja innostuimme sitten miettimään, mikä on ollut ensimmäinen suomalaisvetoinen tosi-tv.

Ihka eka taisi olla Suuri Seikkailu, jossa ihmiset vähän survivormaisesti suorittivat joukkueittain seikkailutehtäviä muun muassa Posion ja Suomenlinnan maisemissa. Mietittiin kuitenkin, että onhan sitä muutakin realitya ollut, esimerkiksi eduskunnan täysistunnot! :D

Täysistuntoja on jo pitkään näytetty telkkarista, siellä on aina paikalla mielenkiintoisia persoonia ja lisäksi porukka näyttäisi jakautuvan jotenkin joukkueittain. ;) Uudistuneiden salisysteemeiden myötä tätä villiä formaattia voi seurata myös netistä reaaliajassa ikään kuin tällaiseen 24/7-malliin. Joka neljäs vuosi on lisäksi pudotusuhka, jolloin yleisö voi antaa äänensä niille, joiden haluaa pääsevän jatkoon - myös täysin uudet eduskunta-asukkaat ovat mahdollisia! Äänestyksen vastuuttomuus lienee kuitenkin kyseenalaista, koska välillä satunnaisen ääniryöpyn seurauksena kaiken maailman tonyhalmeet pääsevät saliin.

Pientä idolsimaisuutta kisaan saataisiin sillä, jos eduskunnan puhemies arvostelisi jokaisen puheenvuoron asiasisällön lisäksi myös puhujan ulkoisen olemuksen ja äänenkäytön. "Mun mielestä tuollainen pälvikalju ei ihan sovi siihen genreen, mitä me haetaan meille tänne eduskuntaan." "Mä diggaan kyllä sun tyyliä, magee soundi tossa sun pikkasen nasaalissa äänessä." "Voisko herra pääministeri arvostella tän esityksen, kun mä oon jäävi arvostelee, kun me ollaan samaa puoluetta." "Noi on ehkä paskimmat lakialoitteet, mitkä oon ikinä kuullut eduskunnan historiassa."

Pienelle Eduskuntaextra-ohjelmalle on myös tilaa: siellä voitaisiin haastatella niitä, joilla on esimerkiksi eniten poissaoloja täysistunnoista, siis koottuja selityksiä. Vetäjänä voisi olla vaikka Anni Sinnemäki - jos Vappu Pimiä kirosi tv-lähetyksessä, niin Anni osaisi kyllä sen keskisormen näyttää, kuten kerran eduskunnan kahvilassa kävi.

Viimeisenä herkkunahan kaikessa olisi maksullinen kamera, jolla pääsee jo ihan kunnon ronskille tirkistelytasolle. Se vastaa nimittäin siihen kysymykseen, mihin Tanja Karpelan vetoketjun avaten pääsee. ;) Se sijoitettaisiin tietysti suuren salin vessaan, ja sen nimi olisi luonnollisestikin Istuntokamera. :D

Iskulauseideoita

Tänään EN aio tehdä koulutehtäviä! Tein eilen aamulla pari tuntisuunnitelmaa, jotka lähettelinkin jo ohjaajalle. Lisäksi tein Hankalan tunnille meidän media-ryhmistä aika paljon... Että sellainen darra-aamu oli eilen. ;)

Nyt juuri kävin aamusuihkussa (tiedän, on tosi "aamu") ja keksin siinä pari hyvää iskulausetta naisten käyttöön näin lauantain kunniaksi! :) Itse en ole näitä käytännössä kokeillut, mutta josko joku testaisi miten nämä toimii. Yleensä kun kirjoitan näin, että voisiko joku kokeilla tätä reseptiä/drinkkiä/teoriaa/viiniä/iskulausetta, niin Huutis on ekana kokeilemassa. Jospa kuitenkin nyt joku sinkkuystävättäristäni reagoisi tähän ensin... ;D

"Hei, huomasin just, että mun kynsilakka sopii todella hyvin sinun silmien väriin!"
"Oliko sun tyttöystävä tossa vai voinko mä iskeä sen?"
"Anteeksi, viittitkö kattoa, näpöttääkö minun nännit?"

Ja pakkien tullen...

"Oliko sun vanhemmat jotain rahtilaivoja, kun oot tollanen hinaaja?"

Päivän reilu

Laiskanlinnanneito palkitaan tänään "Päivän reilu teko" -palkinnolla. Eilisten approiluiden jälkeen olin vielä sen verran tolkuissani kotiin tullessani, että muistin laittaneeni avaimet kotona omalle paikalleen avainnaulaan. Mutta kun olin aamulla lähdössä töihin, avaimia ei löytynyt mistään, vaikka käänsin koko kämpän ympäri. Sitten soitin vielä Fiffelle, josko neiti olisi nähnyt mun avaimia missään. Siinä sitten puhelimitse niitä vielä hetki etsittiin, kunnes Laiskis totesi, että ne olivatkin hänen laukussaan - oli epähuomiossa napannut molempien avaimet - ja hän itse oli My Way -messuja vetämässä. :D

Ei muuta kuin jalan sitten töihin pyöräilyn sijaan. Kotiovella lähtiessäni ajattelin vielä, että onko jotain, mitä tarvitsee, koska ovea ei enää uudelleen auki saa. Päätin, ettei ole, ja juuri kun lukko naksahti, muistin: sateenvarjo. D'oh!

Nyt kävi näin. :D

Parasta aikuisuudessa...

...on edelleenkin se, että saa itse valita ruokansa. ;)

Terveisin Heli ruokatunnilta, eväinään kuningatarjädetuutti ja mandariineja

One

Oli ihan huippua kuulla eilen Kharmassa illan viimeisenä biisinä U2:n One. :) Tuli hyvä ja lämmin olo...

Is it getting better
Or do you feel the same
Will it make it easier on you now
You got someone to blame
You say...

One love
One life
When it's one need
In the night
One love
We get to share it
Leaves you baby if you
Don't care for it