Tyylillä jo 40 vuotta

Olisikohan taas aika kirjoitella? On ainakin tapahtunut paljon, ja mielikin on paljon parempi kuin viimeksi naputellessa, mukavaa. Ehkä myös tämän blogin pääasiallista tehtävää eli opetusharjoittelutilitystä voisi välillä muistaa toteuttaa teksteissään...

Tyyliä olivat Pörssin vuosijuhlat ja kavaljeerini Huutis frakissaan (tulipas paljon vierasperäisiä sanoja samaan lauseeseen). Illallinen Rantasipissä oli mahtava, minä olin aivan myyty sille meiningille. Ja Vipalta lainattu iltapuku sai myös kehuja, tunsin itseni tosi nätiksi. Hiukset olin väkertänyt itse simppelille nutturalle. Aikamoista kilpavarustelua tuollaiset iltajuhlat kyllä ovat.

Juhlien jatkot olivat sitten Aalto-salilla, josta karkasinkin lopulta Giggliniin "hyvissä ajoin", jo joskus puoli kolmen aikaan. Ihmettelin vaan kovasti, kun ei ollut jonoja! :D Vedin aika maratoonia ympäri baaria, kun ei millään meinannut etsimäni löytyä. Muistelen kuitenkin nähneeni siellä muutaman tutun ihmisen, keitähän mahtoivat olla... Varmaan jotain ihailijoita. ;)

Lauantaina oli sitten sillis Muuramessa. Viiden tunnin unet alle, tukeva meikki naamaan, haalarit niskaan ja Harjulle, sieltä bussiin, bussilla Birraan (tai oikeastaan siihen pihalle vaan), Birrassa - nyt, Tuna, tarkkana - nelosolutta ja sitten matka jatkui Tuomiston tilalle. Tarjolla oli ruokaa ja juomaa hyvän seuran lisäksi. Paradoksaalista tosin oli sillis ilman silliä, joten ehkä parempi nimi olisi ollut lihapullis tai nakkis.

Tyylillä vedin myös stage divingit, kun bändi soitti ja ihmiset juhlivat tanssilattialla. Vuosijuhlintani alkoi vaikuttaa jo hiukan triathlonilta, kun minun divingit menivätkin syvyyssukelluksena: käsien päällä keikunnan jälkeen yleisöltä vähän lipsui ote ja löysin itseni maasta ilmat pihalla. Ilta kuitenkin jatkui voitokkaasti aina puolilleöin, jonka jälkeen laji vaihtui vesiurheilusta takaisin yläilmoihin: lennonjohto kysyi arvioitua laskeutumisaikaani. :D Totesin polttoainetankkauksen loppuneen jo, joten lähdin liitelemään kohti kotilentokenttää. Matka oli aika usvainen, joten maisemista ei paljoa muista...

Lasku sujui kuitenkin heikosta näkyvyydestä huolimatta yllättävän pehmeästi. Perillä ilmoittauduin reippaasti kapteeni Aholle ja stuertti Metsolle ja poistin lentoa haitanneen peilin seinältä. ;)

Viikonlopun juoksenteluiden, sukelteluiden ja lentelyiden saldona on iloinen mieli ja lievä aivotärähdys. Voisin ehkä säästää korrektit puheet opettajuudestani toiseen kertaan...

Kiitos, Pörssi!