Jokela

En haluaisi näin joulun alla nostaa mitään ikäviä aiheita topicille, mutta teenpäs sen kuitenkin. Ajattelin palata siis tapahtumiin ennen Jokelan koulusurmia...

Tulevana opena olin molemmista ammuskeluista hyvin järkyttynyt. Pidin niitä vain jonkun harkitsemattomana päähänpistona, jolla halutaan tuhota koulun turvallinen ympäristö ja tappaa viattomia. Kauhajoen tapausta en ajatellut sen kummemmin kommentoida, koska se oli mielestäni vain lumipalloefektin tulos. Jokela nousi pintaan, kun luin Hesarin joulukuun Kuukausiliitettä.

Kuukausiliitteessä oli koostettu artikkeli ampujan nettikeskusteluiden ja -videoiden perusteella. On vaikea kuvailla sitä, miten erilaisen kuvan tapahtumista artikkelin pohjalta sai. Häntä ei kuvattu sankariksi eikä hänen tekoaan muutenkaan oikeutetuksi. Ylipäänsä itse tekoa ei retosteltu, vaan kerrankin puhuttiin oikeasti niistä tunteista, ahdistuksesta ja yksinäisyydestä, jotka vaikuttivat taustalla. Juttu kuvasti melko täydellisesti sitä tuskaa, mitä hän oli joutunut kokemaan. Paholaiseksi leimattu ampuja myös auttoi verkossa toisia henkisesti jaksamaan ja pärjäämään, vaikka hänen oma mielenterveytensä oli vaakalaudalla ja hänellä oli ollut lääkitys siihen jo jonkin aikaa.

Toivonkin, että mahdollisemman moni saisi lukea kyseisen artikkelin Kuukausiliitteestä, varsinkin yläaste- ja lukioikäiset nuoret. En oikeastaan kannata luvanvaraisiakaan käsiaseita, mutta aselupien eväämistä tärkeämpää on aloittaa tällaisten riskien ehkäisy nuorista. Itse olen jo aika stabiilissa iässä, mitä nyt yllärikännejä silloin tällöin tulee vedettyä, mutta muistan itsekin, miten paljon nuoremmalla iällä mielialat horjuivat ja identiteetti oli kadoksissa. Jos haluamme auttaa nuoria, silloin ei pitäisi keskittyä pelkästään koulukiusaamisen ehkäisyyn, vaan myös nuorten yhteisöllisyyden kasvattamiseen.

Ei se oikeasti auta, että muut vain lakkaavat kiusaamasta, jonka jälkeen joku saa olla rauhassa liian kanssa. Aina yksin, ilman kiusaamisenkaan tuomaa huomiota. Seuraa kaipaa aina, ja leikkimielinen lumipöllykin tyydyttää läheisyydentarvettamme. Mielestäni Opetusministeriö on jo oikeilla jäljillä rahoittaessaan KiVa Koulu -projektia. Projektiin ilmoittautui reilusti enemmän kouluja, mitä järjestävät tahot olivat resursoineetkaan, mutta hyvä niin. Se on osoitus siitä, että kyllä nykymaailmassa vielä välitetään.

www.kivakoulu.fi