Paljon onnea vaan!

Vielä on neljä päivää jäljellä viralliseen synttäripäivään, mutta viime lauantaina, Lucianpäivänä, minua odotti ihan mahtava yllätys. Sain jo edeltävänä torstaina viestinä kauniin runon, jolla minua pyydettiin viettämään yhteistä aikaa lauantaina. :) Muuta ei kerrottu, joten odotin uteliaana, mitä päivä tuo tullessaan.

Olin menossa tenttiin lauantaiksi (se on normikäytäntö hum. tdk:ssa), ja aamulla ennen lähtöä sain aamupalan sänkyyn. Luksusta! Voileipiä ja lisäksi Nami Nami -kaakaovanukasta, joka oli lapsena minun henkilökohtainen suosikki noista vanukkaista. Sittemmin muut naminamit ovat tulleet kuvioihin... :D Joka tapauksessa, ei olisi voinut olla parempaa tapaa aloittaa aamu.

Tentti oli puolestaan hyvin nihkeä. Tuntui, että olin lukenut kaksi kuukautta turhaan, blaah. Vaikka olisin lukenut paremminkin, epäilen, etten olisi siltikään saanut vastattua kysymyksiin. Minun mielestäni kun pelkästään sana "Gadamer" ei oikeastaan edes ole mikään kysymys... Hipsin kotiin aika maani myyneenä, mutta siitä päivä alkoi piristyä erinäisissä puuhissa. Kotona odotti ensinnäkin koristeltu joulukuusi ja vaaleaa glögiä (ampumahiihtoa unohtamatta). Myöhemmin Karpo vei minut pelaamaan sulista (voitin tottakai), ja sen jälkeen Metso heitti meidät Jaloon syömään. :)

Jossain vaiheessa illallista kyllä hiukan turhautti, kun Fifi soitti ja sanoi jättäneensä avaimet sisälle, joten jouduimme siemaisemaan hyvät viinit aika vauhdilla ja siirtymään Freedom Streetiä kohden. Eihän toista voinut uloskaan jättää. Oli vähän outoa, että Kari kiirehti kovasti sitä ovenavauskeikkaa... Mutta minulle oli kerrottu illan jatkuvan keskustassa johonkin suuntaan, joten ajattelin meidän pysyvän näin tässä myhkäisen illan aikataulussa. Rakastan yllätyksiä! :)

Perillä odotti Viivi ilman avaimia... kummallista, ihan laittautuneena. Avasin kämpän oven, ja sieltä paljastuikin koko porukka kavereita laulamassa onnittelulaulua minulle. Fifi ja Kari olivat organisoineet koko systeemin, sain aivan mahtavat syntymäpäiväjuhlat! :) En ollut koskaan aiemmin saanut ihan kunnon kemuja, koska olen syntynyt niin lähellä joulua. Kun täytin yhdeksän, juhliin tuli vain yksi vieras... Se oli aika surullista. Kun täytin 18, kävimme muutaman kaverin kanssa Rossossa syömässä ja parilla Walterissa, joten ei sekään ihan tajuntaa räjäyttänyt.

Olin nytkin jo salaa vähän surullinen syntymäpäivistäni, koska ajattelin kavereiden olevan jo kotonaan joulun vietossa. Toisin kuitenkin kävi. <3