Palautin juuri viimeisen esseen. Se meni Moilaselle, kirjoittelin opettajan roolista oppilaiden filosofisen kyvykkyyden ja motivoinnin perustana. Lisäksi naputtelin siihen vähän juttua oppilasarvioinnin arviointitavan merkityksestä ja opettajan itsereflektiosta. Oli ihan tyhjä pää, kun aloin koota esseetä, mutta yllättävän nopeasti diojen pohjalta muodostui taas sellainen rönsyilevä ajatussoossi, että ei paremmasta väliä. :) Ensin kyllä jouduin hakemaan inspiraatiota selailemalla netistä kaikki mahdolliset perussivustot aina Hesarista Riemurasiaan. Sain tänään vielä pienet veromätkyt, kiitos unohtelujeni, joten ne vähän kismittivät mieltä.
Uusi läppärikin antaa odottaa itseään... Ja toki Karpoltakin piti kotikone hajota, kurja juttu. Onneksi kuitenkin Fifi pelastaa, sain tehdä esseen tässä, kun neitokainen on itse duunissa. Nyt on joka tapauksessa mahtava olo, kun loma voi alkaa virallisesti. Avasin jo ekan siideritölkin palkinnoksi tästä hullusta puurtamisesta. Tölkki vissiin unohtui Ramilta meidän jääkaappiin viime viikonlopun yllärisynttärijuhlista. :)
Posti toi myös uuden Virkkeen, äidinkielenopeliiton jäsenlehden. Siellä oli hauska miehen kirjoittama novelli vauvakuumeesta, kun oma vaimo on uraohjus. Tarinan mies tyytyi miehisen rauhalliseen ratkaisuun ja veisti itse jalavasta lapsen. Tarina ei siis mennyt ihan todellisuuden rajoissa, eli se oli sopivan abstrakti heittämään minun ajatukseni lomavaihteelle.
Enää 21 tuntia 22 ikävuoteen. Mahtavaa! :) Kohta lähden moikkaamaan Fiffeä kaupunkiin ja sitten kipitellään Jukan synttäreille.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti