Aamu

Usein herään ennen kuin herätyskello soi. Olen kyllä aamuvirkku, mutta ennakoiva herääminen johtunee myös siitä, että inhoan kellon pirinää - tai oikeammin puhelinta, koska herätys on nykyisin aina kännykässä. Jos herään syvästä unesta siihen riivaavaan ääneen, minulla tulee melkein poikkeuksetta vatsa kipeäksi aamupäivän ajaksi silkasta säikähdyksestä. Hassua, mutta käytännössä ei niin hauskaa.

Ennen ponkaisin kellon soidessa suoraan ylös sängystä ja heräsin vasta siinä vaiheessa, kun pesin naamaani. Nykyisin maltan vähän aikaa heräillä ja venytellä sängyssä ennen kuin kiiruhdan aamusuihkuun. Suihkussa meneekin sitten aina oma tovinsa, koska suht pitkien hiusten pesu ei ole se nopein homma. Yleensä kuitenkin selviydyn suihkusta pois kymmeneen minuuttiin. Viimeisenä tykkään laskea suihkusta vähän viileämpää vettä, sillä mikään ei tunnu ihanammalta lämpimän pesun jälkeen kuin vielä pieni, raikas huuhtaisu.

Kuivautumisen ja ihon rasvailun jälkeen alkaa aamun tylsin vaihe, vaatteiden valitseminen. KOSKAAN ei oo MITÄÄN päällepantavaa! :D Kun vaatteet on päällä, on sopiva hetki kaivaa meikit esiin ja tuunata naama päiväkäyttöä varten. Meikkaaminen ei kylläkään vie enempää kuin varttitunnin, joten kiireaamuina olen alle tunnissa lähtökuosissa. Hiukset ovat tätä nykyä vähän vaiheessa, joten niiden laitto vie ehkä sen kaksi minuuttia. Harjaa, kampaa ja lakkaa. Pitäisi itse asiassa saada aikaiseksi kampaajakäynti, koska taas kesän aikana sitä on antanut hiuksen vain kasvaa ja välillä olen värjäillyt vaan vähän juurikasvua pois. Ajattelen tätä joka aamu peilin edessä, mutta mitään ei tietystikään tapahdu pelkästään ihmetellen.

Aamupalatottumukseni vaihtelevat. Joskus muksuna söin aina aamupalaa, koska äiti oli tietysti sen tehnyt valmiiksi. Sitten joskus yläasteella lopetin aamupalastelun, kun ei vaan nälättänyt aamuisin. Lukion tokalla aloitin mutustamaan muroja ja leipää taas ja tapa jatkui kyllä yliopistossakin. Uppsalassa se huipentui siihen, että söin joka aamu jopa aamupuuronkin (siellä myytiin hyviä kaurahiutaleita). Suomeennuttuani syöpöttelin edelleen aamuisin, mutta lopulta tapa väistyi taas toistaiseksi. Nyt nimittäin tuntuisi siltä, että minun rytmilleni - aamuvirkkuudesta huolimatta - sopii paremmin, että lounas on päivän ensimmäinen ruoka, kunhan sen vain saa tarpeeksi ajoissa.

Yleensä aamuuni jää vielä noin 15-30 minuuttia vapaata aikaa ihmetellä, jonka käytän koulujuttuja vilkuillen tai koneella viivähtäen. Siitä huolimatta lähden aina välillä vasta aivan viime tinkaan kouluun tai töihin, taivas tietköön miksi.

___________________________

Tässä tekstissä oli ideana treenikirjoittaminen eli mahdollisimman yksityiskohtainen kuvaus jostain asiasta, tällä kertaa aamustani. Mahtavan keskittymiskykyni ansiosta turhauduin tosin jo ennen puoltaväliä ja en jaksanutkaan ihan kaikkea sitten tähän kuvailla. Tuskinpa ketään oikeasti minun ripsentaivutukset niin kovin edes kiinnostavat! :D