Kyllä näihin opiskeluihin sisältyy useasti myös jännitystä ja vaaratilanteita. Eilen Minski oli teilannut pyörällä jonkun vanhan sedän nurin kiirehtiessään luennolle, ja nyt minä puolestaan kärkyn neuroottisena odottamassa, että Appron liput tulevat meidän sähköpostilistalle tarjolle. Äsken kaiken lisäksi ryntäilin vielä kiireellä hakemaan laukkuni, niin löin mennessäni polvenkin imakasti penkinkulmaan.
Hankalan tunnilla puitiin tänään aamulla erilaisia oppimistyylejä ja temperamenttityyppejä. Se oli lystiä, sillä pääasiassa muistelimme omia yläasteaikoja. Siellä ne olivat ne skeittaripojat, teiniprinsessat, pitkälettifriikit, häiriköt, tieteiliät ja kaikki muut sekaisin samassa sopassa. Jokaiselle oppilastyypille olisi varmaan voinut perustaa oman luokkansa, mutta siellä me vaan mentiin kuin kalat vedessä, mitä nyt parit tyypit joutui tarkkikselle. Itse valitin yhdestä oppilaasta meidän luokallamme niin kauan, että se joutui toisaalle. Tosin sillä ihmisellä ei ollut enää ihan kaikki inkkarit kanootissa, koska taustalla oli mm. lääkkeiden väärinkäyttöä.
Nyt pitäisi lounastaa, kunhan neiti bilevastaava vaan ilmaantuu alakertaan täällä kirjastolla. Olen saanut jo opetusharjoitteluflunssankin, vaikka on vasta toinen viikko koulunpenkissä. Nautin kuitenkin suuresti syksyn hienosta säästä, aurinkoisista ja raikkaista päivistä. Vielä kun ne kirotun remonttimiehet saisivat meidän talon parvekeremontit tehtyä, jotta keittiönkin ikkunoista tulisi joskus valoa sisälle...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti