Puumala

Vieläkin kotiinpääsyä odottamassa töissä. Voisi sytyttää kynttilän päivän tapahtumien jälkeen... Tuli inspiraatio kirjoittaa vähän lisää, kun lueskelin Ylioppilasaineita 2008 -kirjaa. Liityin nimittäin ÄOL:n jäseneksi ja sain ison nivaskan materiaalia, kuten Virkkeitä, Kielikellon ja tuon kirjan sekä historiakatsauksen ylioppilasaineeseen. Tutkiskelin s2-tehtävänantoja (siis suomi toisena kielenä) ja sieltä sattui yksi aihe erityisesti silmiin: "Aristoteleen mukaan onnellisuus on elämän päämäärä. Ota kantaa niihin keinoihin, joilla nykyihminen pyrkii kohti onnellisuutta."

Omasta mielestäni elän todella onnellista elämää - vastoinkäymisetkin kuuluvat täydentämään kokonaisuutta. Viime viikonloppuna olin Huutiksen eli herra Fuksin mökillä ja se aika oli aika lailla samanlainen kuin edeltävä viikonloppu kotikulmilla eli hyvin primitiivistä onnellisuutta tuova.

Mitkä olivat sitten ne keinot ja asiat, jotka saivat minut onnelliseksi? Ensimmäinen asia oli perjantaina se, kun pääsin töistä ja sain pussillisen karkkia. Seuraavana asiana nautin makeista päiväunista Oliverin auton kyydissä. Kolmas juttu oli kauniit maisemat Saimaan rannalla, ja niistä kaikista parhaimpana kaunis mökin seutu. Vaikka lauantaikin oli vähän sateinen päivä, en edes osannut murehtia siitä, koska luonnon keskellä oli niin hyvä olla. Ei ollut häiritsevää meteliä - mitä nyt vähän perhe S möykkäsi. ;)

Myös saamani huolenpito teki hyvää. Olin aluksi vähän murheissani reissussa, mutta kun äiti S piti minusta yhtä hyvää huolta kuin oma äitini pitäisi, se tuntui äärimmäisen mukavalta, ja niin tuska lievittyi hiukan. Olo oli Puumalassa todella kotoisa, vaikka olin järkyttävän väsynyt männäviikosta. Ei velvollisuuksia, ei kiirettä... Ruoka oli valmiina ja sauna lämmin, kunpa olisin osannut sanoa ääneen, miten kiitollinen olin ja olen. Edes pään hakkaaminen Ratu-paatin ovenkarmiin (neljästi, en vaan opi) ei pystynyt sitä syvimmän tason hyvää oloa viemään.

Sunnuntai oli puolestaan niin kirkas ja aurinkoinen, että migreenikipujen jälkikohmeinen pääni sekä valonarat silmäni olivat hiukan hämmennyksissä aamulla. Mutta lääkkeet löytyivät luonnosta: samoilu metsässä sieniä etsimässä marjoja syöden ja sen perästä pulahdus jääkylmään veteen ennen kotiinlähtöä tekivät olosta elinvoimaisen jälleen.

Vaikka olen ilmeisesti tehtävänannon mainitsema "nykyihminen", on todettava, että onnellisuus rakentuu hyvin yksinkertaisista asioista. Ei tarvitse siis turruttaa itseään millään extreme-elämällä, jotta voi olla tyytyväinen.