Otsikko on nyt ainoa kysymys, kun jälleen kerran ollaan tultu tähän, että joku tekee pahaa toisille oman pahan olonsa vuoksi. Varsinkin näin tulevana opettajana tämänpäiväinen Kauhajoen kouluammuskelutapaus pistää palan kurkkuun pahemman kerran... Naamakirjassa muutamat kollegat olivat reagoineet jo statustekstillään: "...miettii, haluaako sittenkään kouluun töihin", "...miettii, milloin opettajat alkavat saada vaarallisen työn lisää" jne.
Tänään olimme opetusharjoitteluluennolla, kun tieto ampumisesta tuli. Luennoitsija (samainen Vilijonkka, opetusharjoittelun henkinen ilmavaiva) sivuutti aiheen hyvin kätevästi, tapauksesta ei puhuttu lauseellakaan neljän tunnin luennolla! Hänen mielestään oli ilmeisesti tärkeämpää opettaa tekstitaidon kokeen arviointia kuin kriisitilanteen hallintaa... Ehkä mekin olisimme halunneet puhua asiasta.
Töissä on ollut vähän vaikea ilta tämän takia. Jotenkin on huono olla, vaivaa, mikään lehtien antama informaatio ei riitä... Myös oman ensireaktion kyynisyys ahdistaa: ensimmäinen ajatus uutisen kuultuani oli "Ei kai TAAS?". Ei tällainen voi olla mitään arkipäivää, ei siihen voi suhtautua noin lamautuneesti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti