Viikonlopun ihmettelyä

Huh, aivan uskomaton viikko takana. Ja lisää piisaa, tänään sovimme taas lukupiirikokoontumisessa 7 x 2 h lisää aikatauluja... Meidän pitää lukea lukupiirissä kirja Inclusive Teaching ja tehdä siitä sitten 20 hengen voimin viisisivuinen raportti, hui. Tällä viikolla tapasin myös Norssin ohjaavan opettajani Tuulin. Hän vaikutti todella mukavalta tapaukselta, vaikka tuleekin täyttämään kalenterini ties millaisilla riennoilla taas. Minun heininäni olisi kai lukiolaisten ja erään ysiluokan opetus tässä syksyn aikana. Keväällä siirryn sitten eri kouluun opettamaan, mutta paikka selviää vasta marraskuun puolivälissä.

Otimme varaslähdon viikonloppuun eilen tyttöjen kanssa luentojen jälkeen. Menimme Sohwiin istumaan oluelle ja napostelulle ja lisäksi tietysti puimaan päivän tapahtumia. Meillä oli nimittäin neljä tuntia taas näitä "Vilijonkan" luentoja, jotka saavat mukavammankin otuksen kihisemään kiukusta. Minua säälitti oikeasti ne viittomakielen ihmiset, joiden opetustarpeet luennoitsija taas sivuutti täysin. Onneksi kuitenkaan vk:t eivät jääneet sanattomiksi (vai pitäisikö sanoa kädettömiksi), vaan hoitivat asian siten, että saavat mahdollisesti OKL:ltä opetusta ihan oman kielensä pedagogiasta, ei suomen kielen. Kuitenkin viittomakielisten poistumisen jälkeen luennoitsija kehtasi väittää heidän aiheuttamaa keskustelua "kapinaksi". Uskomattoman epäkypsää. Mekin jaksoimme pyöritellä aihetta monesta kantista ja miettiä jopa ratkaisua siihen. Taisi jäädä kuitenkin filosofian tasolle.

Nyt olen sitten vielä viimeiset tunnit viiteen asti töissä, jonka jälkeen pääsee viikonlopun viettoon neiti Kandin kanssa. Lähdemme minun kotiseudulle Savon sydämeen viettämään laatuaikaa sienimetsässä. :) Herra Huu eli Huutis ei päässytkään mukaan, koska oli onneton vilustuttanut itsensä Korkkausristeilyllä. No, ensi viikolla sitten Puumalaan. Toivottavasti herra Fuksi ei peru sillä kertaa.

Olen jäänyt blogin kirjoittana blogikoukkuun vähän muutenkin. Lueskelin juuri Hesarin sivuilta Rosa Meriläisen blogia. Onhan hän jokseenkin intopiukea feministi, mutta kieltämättä tekstit ovat ajatuksia herättäviä. Ihastuttavin oli mielestäni blogitus "Perhettä ei ole", jossa puhuttiin perheen määrittelyn ongelmista. Virastotahot tykkäävät sanoa perheen määritteenä sen, että perhe koostuu ihmisistä, jotka kuuluvat samaan ruokakuntaan eli syövät samasta jääkaapista. Minä olen taas Meriläisen kanssa yhtä mieltä siitä, että perhettä voi olla ilman verisukulaisuutta tai yhteistä asumista. Ja perheeseen voi kuulua todella paljon ihmisiä, joihin olet kiintynyt, kuten lähimpiä ystäviä. Monestihan ystävät saattavat tuntea sinut paremmin kuin esimerkiksi oma äitisi tjsp.

Minä olen kyllä iloinen minun perheestä. Minulla on perusosa siitä vielä siellä, minne olen tänään menossa. Äiti ja iskä. Sitten minulla on oma Jyväskylän pesueeni, monta rakasta ihmistä. Ja on minulla perhe myös sen pienimmässä mahdollisessa yksikössä. Tai kaksikossa. ;)